Harvase päivä kuulee jonkun kyläläisen kertovan nähneen karhun jäljet siellä, tai täällä. Osa nähnyt ihan livenäkin. Niitä on parittain kuljeskellut, emä poikasten kanssa jne. En ole tähän saakka pelännyt karhuja metsässä liikuessa. Ajattelen, että kyllä miun kävelystä ja liikumisesta sen verran ääntä lähtee, töminää ja huohotusta, että karhut karkuun pötkivät.
Nyt kyllä olen alkanut arkailemaan. Eilen kiertelin metsäpolkua iltakävelyllä ja kyllä oli vähän pelokas olo, jos siihen nallen körilääseen törmää. Mietin, että miten pitäisi käyttäytyä? Luulempa vaan, että perääntyminen takaperin kävelynä, rauhallisesti unohtuisi. Elikkä lähtisi pötkimään takaisin kotia kohti minkä kintuista pääsisi. Siispä laulelin kävellessäni, se on niin pahalta kuulostavaa, että kyllä karhut ei tule lähimain. Siinä laulussa oli kuitenkin häiriötekijää siell kauniille ruskalle, kuulakkaalle säälle metsässä. Pilata nyt kaunis luonto ja sää laulullaan. Varsinkin kun en muista oikein laulunsanoja mistään, se oli sekamelskaa joululauluista, virsiin.
On kyllä harmittavaa, jos liikkuminen luonnossa, marjastaminen kärsii karhupelosta. Karhuillakin on kyllä oikeus elää Suomen luonnossa, mutta ei tietysti mielellään meidän kylillä, heh. Onko niitä vaan nyt niin paljon, että liikkuvat sitten paljon pihapiirien lähistöillä? Ei kyllä tunnu normaalilta jos ajan autolla Kemien taajamaan ja lähden sitä pururataa kiertämään iltalenkillä luottaen, ettei siellä valaistulla polulla muiden lenkkeilijöiden joukossa törmää karhuun. Täytyy vaan jatkaa sillä laulelo linjalla ja kierrellä näitä Kaurilan vaaroja. Lauantaina lähdetään sitten sauvvakävelylle ihan kylänvoimalla. Mikko opettaa tekniikkaa ja karhut tuskin tulee lähimain. Millos ne karhut sinne talvipesäänsä sitten nukahtavat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti