Kun kesä on takana ja päivä lyhenee ja syksy saa. Se on monelle uuden alkua, myös miulle. Mielenkiinnolla luen kansalaisopiston opinto-ohjelmaa, mitähän haluaisi, mitähän aloittaisi.
Kiinnostavaa olisi nyt digikuvaus, kuntosali, joku kädentaito... Mutta, meikäläisen on tarkoin harkittava mitä sitä jaksaa sitten käydä enemmän kun sen kaksi kertaa. Olen todella lyhytjännitteinen. Toinen on se, että jokainen päivä on erilainen ja tulee niitä "työ" juttuja epäsäännöllisesti ja sovitut illat tai päivät peruuntuu.
Eilen illalla olin kuntosalilla. Lähinnä katselin kun hyvä kuntoiset naiset siellä puurtivat vehkeissä ja vempaimissa. Mutta toivon, että saan itseni sinne vähintään pari kertaa viikossa raahattua. Timo teki minullekki paperille ihan ohjelman. Keskiviikkona lähden sitä sitten koettamaan. Saa nähän pääseekö koko loppuviikkon vessan pytylle kivutta ;)
Tästä se nyt lähtee tämä blogini (onkohan tämmöinen sana kuinka kauan ollut voimassa?)
Mitähän asioita tässä sitten tulee kirjoitettua? Kannaottoa, mielipiteitä, jälkiviisauksia, ennustuksia... näitähän sitä yleensä näissä blogeissa on. Kohdallani luulen että tämä on ihan arkipäivistä, omasta arjestani ja toivottavasti tietysti juhlahetkiäkin.
Saa nähdä mitä tulevan pitää...
pirkko
Kiitos kun sain kuulua 'valittuihin' lukijoihisi.
VastaaPoistaTsemppiä Pirkko, seuraan todella mielenkiinnolla "tavallista arkea, naisen elämää, ympäristön huomioita".
Joku minua viisaampi mies on joskus ihmetellyt, että onko mitään mielenkiintoisempaa kuin nainen ja pappatunturin sytytysjärjestelmä...
Niin onko?? miettii yks mies Toivonrannassa.
Mitähän olisin ite jaksanut pidempään kuin syyskauden? En mitään, siksi tämän syksyn "kansanopistoilailuni" saavat olla 2-4 pvän minikursseja. Joista ekana lepakkokurssi to-pe. Ei sellainen lepakko, vaan ihan nahkasiipinen ;-)
VastaaPoistat-Taku
Tsemppiä ystäväni blogin kirjoitukseen. On kiva lukea tekstiäsi, tuntuu kuin rupattelisit korvalla =) Vaikuttaa muutenkin mielenkiintoiselle, pitäisköhän minunkin....
VastaaPoista-saila-