keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Harrastan keihäänheittoa.

Moni on varmasti kouluaikaan ja myöhemminkin täyttänyt niitä ystäväkirjoja luokkatovereiltaan ja kavereiltaan. Siinä kyseltiin lempiruokaa, -musiikkia, miksi isona, harrastuksia ym. Harrastukset oli yleensä , lukeminen ja musiikin kuuntelu tai jotain.
Mie ihailen ihmisiä, joilla on jokin intohimoinen harrastus, olen jopa ollut kateelllinenkin heille. Itse olen aina pähkäilly, mikähän on se asia mitä harrastan? Onko se lukeminen (ei kyllä viiti paljastaa, että en mitään asiapitoista lue), onko se musiikki, no enhän mie kuuntele kun Pohjois-Karjalan radiota. Nyt tässä oikein yksi päivä mietin mihin se aika on menny, kun ei mukamas ole mitään tiettyä harrastustakaan ollu. Sitten lamppu sytty! Miehän olen harrastanut keihäänheittoa jo kaksikymmentä vuotta. Aluksi se oli aika vähäistä, muutamia hassuja päiviä silloin tällöin. Sitten harrastuskerrat alko lisääntymään ja sen jälkeen se vei sydämmen mukanaan.
Vähän erilainen harjoitusohjelma on kuitenkin kuin esim. Pitkämäellä tai Rädyllä aikoinaan. Mutta paljolti samaa kuitenkin. Monia ajettuja kilometrejä, paljon hikisiä vaatteita, runsaasti ruokaa.Tukkoisten lihasten paluttamista ja positiivisen ajattelun herättelyä. Monia hetkiä auringonpaisteessa urheilukenttien laidalla myös sateessakin värjötellen. Useitä hotelli yöpymisiä, asuntovaunussa, teltassakin. On takana isompia ja pienenpiä kisoja. Oppinut tuntemaan keihäänheittäjiä, heidän valmentajiaan ja perheitään. Tullut paljon uusia ystäviä. Useita harjoitusleirejä ja jopa ulkomaan leirejä. Elikkä lähes kaikki mitä keihäänheittoon kuuluu. Tämä harrastus on antanut todella paljon sisältöä elämään ja sellaista tiimihenkä koko meidän perheelle. On kokenut niitä ilon hetkiä onnistumisista ja myös ollut niitä pettymyksiäkin, mutta niitä ei ole jääty pitkäksi aikaa suremaan.
Tekniikan osalta on vähän puutteita. Sen kyllä tiedän mitä kannattaa varata kilpailumatkalle mukaan, esim. sadetakki, villapaita ja vähän evästä. Reipasta mieltä ja taskurahaa kisamakkaroihin. Myös minne kolkkaan kannattaa sijoittua kentän laidalle. Huom. laidalle. Siispä olen ollut se keihäskisojen, leirien ja harjoitusten seuraaja ja kannustaja ja se on lähes yhtä, kun olisin keihäänheittäjä. Joten voin aivan hyvin sanoa harrastukseni olevan keihäänheitto. Tätä harrastusta voin kyllä sanoa ihan intohimoksi. Toivottavasti harrastus viellä jatkuu.

1 kommentti:

  1. Nykyäänhän myös "marttailu" tai "homing" ovat harrastuksia. Eli jos laitat ruokaa, säilöt, marjastat, sienestät, voit lukea ne harrastustesi joukkoon. Tällä varmaan peitetään sitä, ettei naisilla ole aikaa harrastaa "oikeasti".
    Tein eilen perunamuussia ja poronkäristystä, että sain syödäkseni -harrastan siis ruuanlaittoa!

    VastaaPoista