Maaliskuu

Maaliskuu kohta puolessa välin ja ikkunasta ei näy kuin nietokset. Taitaa nekin tänään vaan kasvaa, vai liekkö entisen lumen "surmaksi".
Kovasti lupailin suksille nousevani tänä talvena, mutta se on vaan jääny. Paljon on hyviä selityksiä, ei löydy monoja, eikä taida niitä suksiakaan, pakkasta tai sitten ladut tukossa, tuulee, tai ei oo aikaa. Mutta, enpä moisesta ota sterssiä. Muuten kyllä olen löytänyt mukavan harrastuksen työpäivän päätteeksi. Käyn uida polskuttelemassa. Se on ihan hauskaa.
Nyt olen jo mielenkiinnolla alkanut seurata eduskuntavaaleja. Vastaillut vaalikoneisiin (ehdokas selvillä) ja lueskellut ehdokkaiden ajatuksia. Asioita joiden takana ovat ja joissa näkevät parannuksia ja muutoksia. Huhtikuussa sitten kansalaiset uurnilla valitsee uudet kansanedustajat. Näinhän se on, että äänestämällä voit vaikuttaa, myös sanonta, äänestämällä voit valittaa, pitää paikkansa. Monen tutun olen kuullut sanovan, että kyllähän sitä pitää käydä äänestämässä, voi sitten myös valittaa asioista. . Omalta ehdokkaalta odotan, tärkeimpänä asiana sitä että myö täällä maaseudulla voidaan asua ja saadaan tasapuoliset peruspalvelut, esim, mitä pääkaupunki seudulla. Sitten, muita palveluita, esim. harrastepalvelut ei voidakkaan yltää samalle tasolle.  Viihdyn kuitenkin täällä maaseudulla, vaikkei sitä musiikkitaloa olekkaan lähitienoilla. Kun, tässä alan miettiä, mitä asioita minulla täällä ei ole, mitä jossain kaupungeissa on, ei muuten tule mieleen. Ja pääseehän sinne kaupunkiin. Tietysti pitkien välimatkojen vuoksi auton käyttö on välttämätöntä. Auton pito kyllä rasittaa lomakkoa.Vaakassa on kuitenkin niin paljon muita hyviä asioita mitä minulla on ja mitä ei olisi asusessani esim. pääkaupunkiseudulla.
Mutta, en nyt suuremmin käy tässä politikoimaan, sen jätän osaavimmille henkilöillle. Eikä miusta olisikaan politiikassa mukana olijaksi. En jaksa sellaista ajojahtia. Oleelliset asiat unohtuu ihmeellisten vänkyttämisten ja jahtaamisten alle. Arvostan maltillista politikointia. Asiat asioina ja keskustelevina. Henkilöt ovat tekemässä asioita yhteiseksi hyväksi eikä toisten "kiusalla". Mikä valitettavasti monesti tulee mieleen.
Asiaa

Ystävänpäivä

Ensi viikolla vietetään ystävänpäivää. Siis, oikein vietetään. Montako vuotta tätä päivää on oikein viettämällä vietetty Suomessa. En muista että, montakaan tai monta kymentä ainakaan. Minua henkilökohtaisesti vähän ällöttää koko päivän viettäminen.
Jokainen päivä on ystävänpäivä. Tietysti onhan niitäkin päiviä joskus, että ihan oman napansa ympärillä pyörii. Onneksi ei montaa vuodessa. Itse ainakin tunnen niin, että jokaisen vuoden päivänä minulla on aikaa tai ainakin ajatusta ystäville.
Ystävänpäivästä hyötyvät tietysti kaupat, varsinkin kukkakaupat, postit, teleoperaattorit jne... Tai eihän sitä enää kortteja ihmiset jaksa postissa laittaa, liian suuri vaiva. Eikähän enää viestejä kannata naputella tai laittaa ystäviltä tulleita runonpätkiä eteenpäin kännykällä. Paljon helpommalla pääsee kun päivittää facebookin "seinää"  Hyvää Ystävänpäivää kaikille. Siinähän se menee helposti monelle sadalle ystävälle, toivotukset.(heh)
Se miten muistaa ystäviä täytyy tulla ihan luonnostaan. Eikä sitä mielestäni pidä kutsua erikseen muistamiseksi. Minulle ystävät on sitä, että jaan heidän kanssaan asioita. Iloja ja suruja. He ovat aina elämässäni, eikä missään reservissä odottamassa, että kun on se hetki tai päivä jolloin on aikaa heille. Minulle ystävät on olleet elämässäni niin suuressa arvossa, että ei tosikaan. On ollut hetkiä, että omat ilot ja surut on  jakamalla heidän  kanssaan helpottaneet tai sitten tuntuneet aidoilta. Oi, työ miun ystävät, olette niin tärkeitä miule.
Enkä mie nyt mitenkään vastusta sitä ystävänpäivän viettoakaan, vaikka alussa tuossa sanoin ällööväni. Tietysti pitää muistaa ystäviä lahjoin ja kortein, syödä vaaleanpunaisia leivoksia jne.... Mutta, jos työ miun rakkaat ystävät jostain syystä, ette miulta lahjaa tai kukkakimppua juuri tänä päivänä saa. Nii se ei tarkoita, ettei oltaisi ystäviä.
 Naistenpäivä on sitten asia erikseen... :) Vai mitä, kaikki naiset?

Suunnitelma suksille

On mieltäkin valaiseva asia. että päivä pitenee ja valoa saa lisää. Vaikka ei olla vielä helmikuuss, niin mieli on jo keväinen. Vaikka vielähän tässä voi notkahduksiakin tulla. On varmasti tuulta ja tuiskua luvassa ennen kevään koittoa.
Heti helmikuussa jännittelen taas omia terveyden asioita, kun kontrolloidaan miten on syöpä kestäny piilossa. Se on jännitys mihinkä ei koskaan totu. Jos tästä pääsee "puhtain paperein" on mieli kevyt ja tarmoa riittää.  Mitään hiihtolomia ei varmasti ole, ellei nyt muutaman päivän vapaita sellaiseksi katsota. Mutta, se ei ole syynä ettei hiihtämään voisi mennä. Tässä meidän kylällä on latuja joka talon pihasta toiseen ja mukavia metsälenkkejä. Kylällä Matti ja Masa pitävät latuverkostoa kunnossa. Mutta, mites tästä vielä olet hiihtämään lähteny, kun joko pakkasta, tai tuiskua, töissä tai väsyttää. Elikkä vielä on hyvät "syyt" löytyneet siihen, etten ole monoja ja suksia kaivanut esiin. Tuonne kylän pintaan valaistua kiekkoa kiertämään en ole kyllä innostunut. Minulle se hiihto pitää olla nautinto. Eikä tällä kunnolla ja lihastasapainolla (pitkän ajan hiihtämättä) kehtaa sinne latusen tukoksi mennä. Koti kylän maisemat on paraita hiihtomaastoja. Kaurilan vaaroillahan niitä riittää.
Keväälle on myös jännitettävää tulevat eduskuntavaalit. Tiedossahan on että Tohmajärvellä on ehdokkaana Olli Riikonen. Olen Ollin tukiryhmässä ja vahvasti sitä mieltä, että Ollissa on kokemusta ja järkeä kansanedustajaksi. Ollin vaalikampanjan tukemiseksi on myynnissä arpoja. Minulla on myynnissä niitä ja toivottavasti kohtaan arpojen kanssa mahdollisimman monta ihmistä. Arvat maksavat 5 € ja on palkintona, soutuvene, taulu tv, tietokone, akkuporajone, korua, lahjakortteja ym ym. Lisää tietoa www.olliriikonen.fi  (tämä edellinen oli mainos).
Elikkä kevättä kohti hyvät lukijat. Kerron sitten hiihtokokemukseni, kun se on ajankohtainen. Montako monttua kaatumiseni on ladulle aiheuttanut tai onnistuiko voitelu vai pettikö kunto.

Niitä näitä ja keihään heittoa

Hyvä mieli, kun Pihtiputaan Keihäskarnevaalit saivat tunnustusta eilisessä Urheilun Gaalassa. Jorma Kinnunen liikuttui (oli arvattavissa), jopa itsellänikin vähän silmänurkka kostui.
Olen noin 10 kertaa ollut mukana Pihtiputaan Karnevaaleilla. Ne on niitä parhaita kesäloma reissuja mitä on tullut tehtyä. Nyt tietysti tämä perheen keihäänheittäjä ei enää vanhempiaan huoltojoukkoihin mukaan tarvitse, mutta ei se estä osallistumasta.  Siellä on aina kesä toisensa jälkeen tavattu tutut keihäsihmiset ympäri Suomea. Kyllä se sen keihäänheiton ympärillä muutama päivä täysin menee.
 Monena vuonna matkasimme sinne asuntovaunun kanssa, mutta eräänä kesänä Sormusten perheen kanssa majoitumme puolijoukkue telttaan, aiheutti hilpeyttä muussa karnevaali väessä. Samaa väkeä sitten kesän aikana tapaa kilpakenttien laidoilla. No, tulipas nyt kesään niin kova kaipuu....
Tulevan kesälomista ei vielä mitään tietoa, että onko sitä vain muutama päivä vai enemmänkin. Olen oppinut ettei elämässä (ainakaan enää) kannata tehdä kovin isoja suunnitelmia tulevaan. Päiväkerrallan ja mielellään nauttien siitä. Tietysti opettajien kesäloma ajat olisi kyllä tosi loistokkaat. Vaikken sitä opettajan työtä niinkään itselleni sopivana näe.
Olen nyt reilun kuukauden ollut uudessa työpaikassa ja olen tykännyt. On hienoa että on saanut suunnitella omaa työtään ja oppinut uutta. Työkaverit on tärkeitä ja henki on hyvä. Vaikkakin näin alussa on työ vienyt ajan ja ajatukset, eipä puolisokaan ole vielä valitellu kun vaimo ei kyhjää kylessä. Tässäpä nyt niitä, näitä. Meinaan muuten suksille nousta tänä talvena, viime talvi jäi väliin. Odotellaan nyt suven jälkeen mukavia hiihtokelejä.

Paukkuuko?

Vielä on epävarmaa paukkuuko meillä uudenvuoden raketit tai pakkanen? Kumpikin on mahdollista, mutta kummankaan pauketta en niin kaipaakkaan.
Työn tohinassa vaihtuu tämä uusivuosi. Kiteen hoivakodilla on starttaus juuri silloin käynnissä. Joten hellan äärellä on oltava tarmokkaasti. On mukavaa, kun kaikki on uutta ja mielenkiintoista.
Uudenvuoden lupauksia en ole suunnitellu tekeväni, kun en niitä muista seuraavaa päivää pidemmälle. Joka aamuhan sitä pitää luvata itselleen pyrkimystä parempaan tai jotain sellaista.
Tulevalta vuodelta odotan itselleni terveyttä, että pärjää lähimmäisteni kanssa. Tietysti viihtyvyyttä työpaikalla, mielenkiintoa ja hyviä hetkiä työkaveriden ja talon asukkaiden kanssa.
Pieni kesäloma matkakin olisi kiva juttu. Hyvä marjasato, oli se sitten vaikka Venäjän mummoilta ostettuna. Lämpimiä päiviä ja lammessa lämpimät uintivedet. Vähän itikoita ja kärpäsiä....jne.... elikkä ihan normaalia vuotta.
Tässä kevättalvessa on mm. yksi "puuhastelu" missä olen mukana, Riikosen Ollin vaalikampanja. Kampanjan tukemiseksi on järjestetty arpajaiset. Elikkä tulen teitä monta lukijaa lähestymään arvan myynnin merkeissä. Arpa maksaa 5 euroa. Pääpalkintoina on mm. soutuvene, taulu tv 32, läppäri, akkuporakone, kalevala koru (naisen ääni), sukset, lomamökki yöpymisiä Ruokkeella, lahjakortteja eri liikkeisiin, ym. ym. Sivuilla :
http://www.olliriikonen.fi
voit lukea arpajaisista ja tietysti Ollin ajatuksista.
Kaikille teille lukijoille toivotn oikein Hyvää Uutta Vuotta! Vuodelle 2011 positiivisia asioita ja varsinkin positiivista ajattelua. Mikään ei "syö" niin paljoa kun, se jos naama ja ajatukset  on "nurin".

Joulu tulla jollottaa...

Ihan taitaa itsestään Joulu tulla. Ilman mitään suurempia suunnitelmia tai sitä paljon puhuttua joulustressiä. Onhan se vaan ihan normaali viikonlopun pituinenkin.
Ajatukset on jo Joulun jälkeisessä ajassa täysin. Uusi työpaikka pitää huolen siitä.
Kinkkukin on vielä hankkimatta, toivotaan että muistan ostaa, ettei tarvii  sitten aatonaattona jäistä kinkkua uuninpäällä sulattaa pikana ennen paistamista.
Minulla jäi joulukortit laittamatta. Ei tapahdu usein, mutta nyt kävi näin. Oli kaikenlaista muuta mietittävää ja vähän jännitettävääkin tässä kotona.
Joululahjojakaan en ole hankkinut kuin yhden ja vielä kun yhden hankin on elämäni tärkeimmät ihmiset muistettu. Kävin yhtenä päivänä Joensuussa IsossaMyyssä ja huh, ei enää...
Parasta joululahjaa on tässä kotona kinkkua nakerrella ja vähän muitakin joulun herkkuja maistaa. Kirjastossa kun muistaa käydä ja tv.stäkin tulee varmaan joku hyvä elokuva. 
Uudelle tulevalle vuodelle toivon terveyttä, ahkeruutta ja että lähimmäisten kanssa pärjäilee. Sitä samaa toivon teillekkin lukijat.
Hyvää Joulua ja vuotta 2011!

Kynttilän loistetta

Pidin PartyLite kynttiläkutsut viime sunnuntaina. Kotiini saapui lähes 20 vierasta tutustumaan PartyLite kynttilöiden kirjoon. Marita Vilen oli esittelemässä tuotteita,joita myydään kotikutsuilla.
Nyt on monessa kodissa laadukkaita ja lyijyttömiä kynttilöitä Joulun tunnelmaa luomassa. Kiitos teille ystävät käynnistä.

Joulukuu alkoi ns. "uudella vaihteella" minun elämässä. Eilen aloitin Mehiläin kuntapalvelu Carema Oy.n "leivissä". Kiteelle valmistuvalla hoivakodilla on harjannostajaiset ja siitä se työ lähtee eteenpäin. Paljon on valmisteltavaa hommaa ennenkuin askkaat muuttvat hoivakodin hulpeisiin tiloihin. Niin innoissani olen tekemässä ja suunnittelmassa omalla "tontillani" hoivakodin ja asukkaiden hyväksi.
Työnkuva on olla siellä emännän roolissa. Tietysti emäntä  ammattina on ollut jo n.30 vuotta. Mutta, paikka ja kohderyhmä vaan vaihtuu. Emännän työnhän on mm. sitä, että tietää missä, mitä ja miten mennään ja toimitaan. Pitää ihmiset ympärillään tyytyväisenä ja että kaikilla olisi hyvää ruokaa, puhtautta ja lämmin olotila.
Työ on varmasti haasteellinen, mutta uskon, että toimivan työyhteisön kantavalla voimalla siitä selviää. Yhden kerran on hoivakodille tulevat ihmiset jo kokoonnuttu yhteen tutustumaan ja saamaan inffoa. Hienosti päivän aikana syntyi mukavan tuntuinen "ME" henki. Luottavisin ja innokkuudella odotan hoivakodin avautumista ja saada tutustua talon asukkaisiin.
Tämä uuden työn aloittaminen on tietysti jättänyt vähän varjoonsa ympärillä tapahtumeet yhteiskunnallist asiat. On ollut kirkon homo keskustelua. En ole siihen mitää kantaa ottanut, enkä myöskään aijo erota kirkosta. Siunataan homopareja tai ollaan siunaamatta. Pakko ruotsi keskusteluun sen verran, että pakkoa se oli minulle peruskoulu aikaan Jekkosen Arton kanssa peräpulpetissa taidettiin puuhailla kaikenlaista muuta kuin ruotsin opiskelua (jätkänsakkia). Mutta, kyllähän se nyt vähän (mutta todella vähän) harmittaa, että ruotsiksi keskustelu jää aivan ykkös lauseisiin. Ainut missä  olisi  mukava kieltä osata, kun Reinon sukulaisia joskus Ruotsista vierailee ja osaa ei heistä ei ymmärrä Suomea.
Veroprosentin korotus on asia jolle voisin mielipiteeni tuoda. Kohdallani se taitaa olla vuodessa 100€ paikkeilla tai alle. Mutta, jos tällä korotuksella taataan olemassa olevat palvelut ja se ettei "huomisen eväitä" syödä kokoajan. En pistä pahaksi enkä vihaksi. Varmasti jokainen päättäjä haluaa kuntaa viedä eteenpäin ja huolehtia, että palvelut ja työpaikat säilyisivät kunnassa.Sekä pitää kunnan talouden tasapainossa. Mutta, se miten se sitten toteutetaan on luottamusmiesten ja viranhaltijoiden tehtävä. Annan täyden luottamuksen heidän toiminnalleen ja päätöksilleen.
Nyt sitten ahkeroiden Joulua kohti.