Hyvä mieli, kun Pihtiputaan Keihäskarnevaalit saivat tunnustusta eilisessä Urheilun Gaalassa. Jorma Kinnunen liikuttui (oli arvattavissa), jopa itsellänikin vähän silmänurkka kostui.
Olen noin 10 kertaa ollut mukana Pihtiputaan Karnevaaleilla. Ne on niitä parhaita kesäloma reissuja mitä on tullut tehtyä. Nyt tietysti tämä perheen keihäänheittäjä ei enää vanhempiaan huoltojoukkoihin mukaan tarvitse, mutta ei se estä osallistumasta. Siellä on aina kesä toisensa jälkeen tavattu tutut keihäsihmiset ympäri Suomea. Kyllä se sen keihäänheiton ympärillä muutama päivä täysin menee.
Monena vuonna matkasimme sinne asuntovaunun kanssa, mutta eräänä kesänä Sormusten perheen kanssa majoitumme puolijoukkue telttaan, aiheutti hilpeyttä muussa karnevaali väessä. Samaa väkeä sitten kesän aikana tapaa kilpakenttien laidoilla. No, tulipas nyt kesään niin kova kaipuu....
Tulevan kesälomista ei vielä mitään tietoa, että onko sitä vain muutama päivä vai enemmänkin. Olen oppinut ettei elämässä (ainakaan enää) kannata tehdä kovin isoja suunnitelmia tulevaan. Päiväkerrallan ja mielellään nauttien siitä. Tietysti opettajien kesäloma ajat olisi kyllä tosi loistokkaat. Vaikken sitä opettajan työtä niinkään itselleni sopivana näe.
Olen nyt reilun kuukauden ollut uudessa työpaikassa ja olen tykännyt. On hienoa että on saanut suunnitella omaa työtään ja oppinut uutta. Työkaverit on tärkeitä ja henki on hyvä. Vaikkakin näin alussa on työ vienyt ajan ja ajatukset, eipä puolisokaan ole vielä valitellu kun vaimo ei kyhjää kylessä. Tässäpä nyt niitä, näitä. Meinaan muuten suksille nousta tänä talvena, viime talvi jäi väliin. Odotellaan nyt suven jälkeen mukavia hiihtokelejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti