Joulun alla.

Se on asenteesta kiinni, onko kiirettä. Olen nimittäin asennoitunut kiireettömään jouluun. Sehän käy helposti kun ei ota mitään "pakko tekemistä".
Joulukortit lähetän tylsällä tavalla s.postina, tekstiviestinä ja facebookissa toivotellen kaikille kavereille, Hyvää Joulua.
Joulun ruuat suurimmaksi osaksi saa kaupasta aaton aattona. Lukuunottamatta muutamia joulunherkkuja joita itse valmistan pikkuhiljaa tässä viikon aikana. Joulusiivouksesta ei tarvitse stressata, koska huushollissa on remonttia menossa, joten se olisi turhaa. Kun vielä on itse joulun pyhät töissä, niin stressitön joulu on "valmis".
Joulumielen saa kauneimista joululauluista Tohmajärven kirkossa ja myös tärkeänä, että Mikko ja Tuuli tulevat tänne kotipuoleen.
Kinkku on varattu Juhan kaupasta ja piirakan syvän kiehuu hellalla. Näistä asioista se joulu koostuu minulle.

Marraskuu lumen huntu?

Muistan alakoulusta vielä runon vuodenajoista. Alkoi näin, tammikuu turkki päällä, helmikuu järven jäällä, maalikuu hanki hohtaa...jne. Marraskuu kohdalla oli lumen huntu.
Toiveissa olisi lähipäivinä saada valkea peite joka kyllä valostuttaisi tätä pimeyttä. Positiivisesti on ajateltava tätä pimeyttäkin. Miulle se merkitsee, ettei tarvitsi olla niin tehokas. On vähemmän tunteja käytettävissä päivän "punnerruksiin", neljän jälkeen iltapäivällä voi huoletta heittäytyä vapaalle. Kuka se pimeellä mitään näkee tehä?
Tänään lähden haistelmaan ensimmäisiä joulun tuulahduksia Metro tukkun jouluun. Sielä on varmasti esillä monenlaisia jouluherkkuja ja joulun tavaroita. En kotiini kovin paljon jouluhössötystä milloinkaan laittele enkä ostele. Ihan perinteisillä kinkkukuvioila mennään. Mutta, mielellään mie sitä katselen ja kuuntelen, kun muut ovat laittaneet. Kaupoissakin on ihan mukavaa kierrellä ja katsella joulun tavaroita ja koristeita. Kun ei ole kiire eikä paineita suuremmissa määrin hankintoihin.
Viime viikolla piipahdin Helsingissä Siellä tulee käytyä tosi harvoin ja vähän harmitti, ettei Stocmannin jouluikkuna ollut vielä valmis. Olen sen muutaman kerran nähny ja on ollu hieno.

Että, joulu tulisi nopeammin aloitettiin meillä vähän remonttia. Jo kuvittelen itseni ensi kesänä ulkoterassille päivää paistattamaan ja viihtymään. Elikkä rakentamista ulkona ja sitten vähän sisälläkin. Suuremmista remontoinneista sisätiloissa on jo aikaa yli 20 vuotta. Tuskin jouluksi valmiiksi saadaan, joten ei tarvii siivous stressiä ottaa vielä.

Joulukinkusta tuli mieleen, että sehän on sitä karppaajien ruokaa. On tänän päivän muoti- ilmiö, vaikkakin todellisuudessa se on pieni prosentti ihmisä jotka karppaa. Kerrottiin ainakin eilisessä ruokailta lähetyksessä tv.ssä. Mielessä on käynyt ja olen kokeillutkin, mutta huonoin tuloksin. En kyllä kahta päivää pidempää jaksa olla leivättä ja jossain se kuitenkin miulla lipsuu. Eipä ole sitten laihdutus tuloksia tullutkaan ja on välillä niin pulska olo. Vaikeahan se on tietää onko se hyväksi vai pahaksi. Pelotellaan sydäntauti kuolemilla ym. Mutta, uskon siihen että ei kai ole haitaksi jos sokeria ja valkoisia viljoja välttelee. Mutta, ihan läskillä ja kananmunilla jos mennään, se epäilyttää. Nyt pitää karppauksiin tms. keskittyä vasta tammikuussa, mitä sitä ennen jouluherkkuja?

Vieläköhän tähän blogipäivitykseen "umppaisi" kuntapolitiikkaa. En aijo olla jälkiviisas enkä lähteä menneissä mässyttämään. Tietysti en ole mikään kuntapäättäjäkään, mutta mieltähän ja pohdintoja saa olla.
Nyt on sitten veroporsentit päätetty ja toinen toisensa arvosteltu valtuustoissa ja hallituksissa. Olisi niin mukavaa jos verot olisi alhaalla ja palkat ylhäällä. Mutta taitaa olla että molemmista on tingittävä. Missään ei varmasti ole sitä "löysää" rahaa ja joka kivi on käännettävä kun talousasioita mietitään. Toivottavasti vaan kunnan päättäjät ovat päätöksissään kaikkien kuntalaisten parhaaksi. Ettei tule sitä "omaan pussiin" ajattelua. Ei käy niin että, koiraveron nostoa kannattaa ne joilla ei ole koiraa ja taas päinvastoin, heh.
Kuntaliitoksen puolesta tai vastaan on mieltä monta, itsellänikin. Olisihan se hienoa, jos mahdollista pysyä itsenäisenä kuntana ja kaikki olisi niinkuin ennenvanhaan. Mutta, siihen mahdollisuudet heikkenevät koko ajan. Keksi-Karjalan yhteinen kunta ei hullumpi ajatus, olisiko se Kitee tai muu, nimellä ei väliä. Mutta, miten sinne päättäjiin ja asioiden hoitajiin saataisiin sellaiset henkilöt, jotka pystyisi rakentavassa ja yksituumaisessa hengessä rakentamaan suurkuntaa. En usko oleven sen onnistumiselle estettä, kun vaan kaikilla yhteinen päämäärä. Kehittyvä Keski-Karjala.

 rakennusprojektimme alkuteköissään.

Hups, ajan kulua.

Edellisestä tänne kirjoittelustakin on aika rientänyt. Mihinkähän se vaan katoaa? Kesä meni helteen kanssa kilvoitellessa. Olikin niin ihana, oikea kesä. Harrastin vapaa-ajat lammella uimapatjalla lillumista. Lapsia kutsuin kylään ja uimaan, ei olisi niin lapselliselta meikäläisen touhut näyttäny.
Mutta, nyt ranta on hiljentynyt, vesi viilentynyt ja uimapatjasta ilmat kadonneet.
Surullisilla uutisilla on tämä viikkokin vierähtänyt. Lento-onnettomuus Venäjällä on ikävä asia. Monia nuoria ihmisiä menehtyi. On surevia perheitä paljon. Kyllä tuntuu pahalta. Samoin nuoren tytön löytyminen hukkuneena Tampereelta. Tietysti oli onni että ruumis löytyi, mutta ikävä asia, että näin piti käydä.
Mielellään katson ja seuraan päivän uutisia ja ajankohtaisia ohjelmia. Mutta, joskus tulee mieleen, että eikö mitään positiivista? Eikö koskaan uutisoida mitään hyvää tai onnistumisia.Tietysti onhan esimerkiksi urheilussa niitä hyviä uutisiakin, vaikka MM kisauutiset ei Suomen kohdalla edes olleet sitä. Kymppi uutisten loppu kevennyksessähän on aina joku positiivien "uutinen", että katsojille jäisi hyvä mieli. Vaikkapa sauna rakennettu Ladan katolle tms...Se ei kyllä riitä.
Voihan se olla niinkin, ettei niitä hyviä uutisia sitten ole? Tai ne ei kiinnosta ihmisiä. Politiikassakin kerrotaan uutinen uusista päätöksistä tai suunnittelmista, ohjelmista ym. Se on sitten hyvä uutinen joillekkin ja huono sitten taas toisille.
Nyt kun uuden hallituksen linjauksia seuraa, niin uutiset, uudistukset on hyviä joillekkin. Mutta, itse koe täällä maaseudulla asuvana, ettei ne ole mitään hyviä uutisia.
Verotusta kiristeteään ja se on myös ihan ymmärrettävää. Mutta, se kuka on sen maksumiehenä, ei ole milloinkaan kaikille tasapuolista. Kunnille tullut lisäpaineita.
Kunnissa väännetään taloutta, tarvitaanko kuntaliitoksia, miten hoidetaan palvelut, koulut, terveys- ja sosiaalipalvelut? Miten olisi kaikille saatavilla tasapuolisesti kaikkea?
Ei ole helppoa kuntapäättäjilläkään. Valtion rahakirstut vaan tiukentuu kuntakassaan.
Vertasinkin kuntatalouden hoitoa yksi päivä ystävälleni. Kunta on kuin perhe. Siinä on vanhemmat ja liuta lapsia. Vanhemmat päättä ja lapset hoidetaan ja heidän toiveitaan toteutetaan mahdolliskuuksien mukaan.
Pakolliset menot hoidetaan, parhaalla ja monesti edullisimmalla tavalla. Ylimääräisiä toiveita sitten täytetään mahdollisuuksien mukaan. Perheessäkin voi tehdä hyviä ja mukavia asioita, jotka ei välttämättä aina tarvitse rahaa. Mitähän ne voisi olla kuntapuolella? Tässä tulee mielen se yhteisvastuullisuus. Kolmansien sektoreiden toiminan tulemista mukaan kunnan palveluihin puhutaan paljon. Mutta, sitä ei ole tarpeeksi tuotu esille, eikä kehitetty. Tänäkin päivänä heidän toiminta antaa paljon hyviä toimintoja kunnissa. Miusta olis tarpeellista että ne palvelut koottaisiin ja tiedotettaisiin mitä ne on ja myös kehitettäisiin, mitä kaikkea vielä olisi mahdollisuutta tehdä. Heidän tuomat toiminnat eivät ole saaneet mielestäni täyttä arvostusta eikä ole otettu tarpeeksi huomioon.
Tässäpä vähän mietteitäni perjantai aamuna...

Hai saappaat.

Olinkohan vähän turhamainen, mutta kun halusin ja tarvetta oli. Siis hankin aivan netin kautta itselleni hai kumisaappaat. Saappaat jotka oli todella suositut 70 luvulla. Ihastelin niitä ensiksi Sokoksen kenkähyllyssä, mutta mikään väri ei ollut mieleen. Sitten, surffatessani netissä, löysin ihanat oranssit. Maksoihan ne enemmän kuin Tokmannin kumpparit, mutta onhan nämä Nokialaiset ja oranssit. Sitä en tiedä kestääkö nämä Nokialaiset sitten yhtään sen pidempään kuin jotkut halppis kummarit nykyään. Kuitenkin on mukavaa ulkoilla rapaisilla pihoilla nyt huoletta sukat kastumatta.
Nyt, kun kumpparit ovat minulle vain "herrastelu" kengät voi vähän niillä fiilistelläkkin. Silloin kun viellä oli lehmät ja työtä navetalle, oli turvakengät tarpeen ja ne jalassa en kylille lähtenyt.
.
Kumppareilla äänestämään...
Ennakko äänestys on alkanut, kuulema aivan samaan tahtiin kuin edellisissäkin vaaleissa. Tänään annan vaalikyydin vanhemmilleni. Oman ääneni tiputan Värtsilän äänestyspaikalla. Äänestysaluita on yhdistelty, joten paikka on meidän kylälle uusi, joten pitäähän sitä käydä katsomassa miten asiat on hoidettu siellä.


Ehdokkaat on ahkerasti kiestäneet maakuntaa ja olleet esillä toreilla, messuilla, ollut paneeleita, vaalitiaisuuksia ym. Myös sanomalehdet on mainoksia pullollaan. Varmasti jokaiselle löytyy sopiva ehdokas. Äänestäjät varmasti paneutuvat edokkaan "sanomaan".
Tänään aijon käydä vaalikahvit nauttimassa Keskustan vaalituvalla ja tarjookohan ne kahvia tai jotain Kokoomuksen korvakahvilassa. On ukavaa keskustella ihmisten kanssa mitä kuuluu tämän päivän Suomelle ja mitä siltä odotetaan.
Oman edokkaani jo lukijat tiedättekin 31

Maaliskuu

Maaliskuu kohta puolessa välin ja ikkunasta ei näy kuin nietokset. Taitaa nekin tänään vaan kasvaa, vai liekkö entisen lumen "surmaksi".
Kovasti lupailin suksille nousevani tänä talvena, mutta se on vaan jääny. Paljon on hyviä selityksiä, ei löydy monoja, eikä taida niitä suksiakaan, pakkasta tai sitten ladut tukossa, tuulee, tai ei oo aikaa. Mutta, enpä moisesta ota sterssiä. Muuten kyllä olen löytänyt mukavan harrastuksen työpäivän päätteeksi. Käyn uida polskuttelemassa. Se on ihan hauskaa.
Nyt olen jo mielenkiinnolla alkanut seurata eduskuntavaaleja. Vastaillut vaalikoneisiin (ehdokas selvillä) ja lueskellut ehdokkaiden ajatuksia. Asioita joiden takana ovat ja joissa näkevät parannuksia ja muutoksia. Huhtikuussa sitten kansalaiset uurnilla valitsee uudet kansanedustajat. Näinhän se on, että äänestämällä voit vaikuttaa, myös sanonta, äänestämällä voit valittaa, pitää paikkansa. Monen tutun olen kuullut sanovan, että kyllähän sitä pitää käydä äänestämässä, voi sitten myös valittaa asioista. . Omalta ehdokkaalta odotan, tärkeimpänä asiana sitä että myö täällä maaseudulla voidaan asua ja saadaan tasapuoliset peruspalvelut, esim, mitä pääkaupunki seudulla. Sitten, muita palveluita, esim. harrastepalvelut ei voidakkaan yltää samalle tasolle.  Viihdyn kuitenkin täällä maaseudulla, vaikkei sitä musiikkitaloa olekkaan lähitienoilla. Kun, tässä alan miettiä, mitä asioita minulla täällä ei ole, mitä jossain kaupungeissa on, ei muuten tule mieleen. Ja pääseehän sinne kaupunkiin. Tietysti pitkien välimatkojen vuoksi auton käyttö on välttämätöntä. Auton pito kyllä rasittaa lomakkoa.Vaakassa on kuitenkin niin paljon muita hyviä asioita mitä minulla on ja mitä ei olisi asusessani esim. pääkaupunkiseudulla.
Mutta, en nyt suuremmin käy tässä politikoimaan, sen jätän osaavimmille henkilöillle. Eikä miusta olisikaan politiikassa mukana olijaksi. En jaksa sellaista ajojahtia. Oleelliset asiat unohtuu ihmeellisten vänkyttämisten ja jahtaamisten alle. Arvostan maltillista politikointia. Asiat asioina ja keskustelevina. Henkilöt ovat tekemässä asioita yhteiseksi hyväksi eikä toisten "kiusalla". Mikä valitettavasti monesti tulee mieleen.
Asiaa

Ystävänpäivä

Ensi viikolla vietetään ystävänpäivää. Siis, oikein vietetään. Montako vuotta tätä päivää on oikein viettämällä vietetty Suomessa. En muista että, montakaan tai monta kymentä ainakaan. Minua henkilökohtaisesti vähän ällöttää koko päivän viettäminen.
Jokainen päivä on ystävänpäivä. Tietysti onhan niitäkin päiviä joskus, että ihan oman napansa ympärillä pyörii. Onneksi ei montaa vuodessa. Itse ainakin tunnen niin, että jokaisen vuoden päivänä minulla on aikaa tai ainakin ajatusta ystäville.
Ystävänpäivästä hyötyvät tietysti kaupat, varsinkin kukkakaupat, postit, teleoperaattorit jne... Tai eihän sitä enää kortteja ihmiset jaksa postissa laittaa, liian suuri vaiva. Eikähän enää viestejä kannata naputella tai laittaa ystäviltä tulleita runonpätkiä eteenpäin kännykällä. Paljon helpommalla pääsee kun päivittää facebookin "seinää"  Hyvää Ystävänpäivää kaikille. Siinähän se menee helposti monelle sadalle ystävälle, toivotukset.(heh)
Se miten muistaa ystäviä täytyy tulla ihan luonnostaan. Eikä sitä mielestäni pidä kutsua erikseen muistamiseksi. Minulle ystävät on sitä, että jaan heidän kanssaan asioita. Iloja ja suruja. He ovat aina elämässäni, eikä missään reservissä odottamassa, että kun on se hetki tai päivä jolloin on aikaa heille. Minulle ystävät on olleet elämässäni niin suuressa arvossa, että ei tosikaan. On ollut hetkiä, että omat ilot ja surut on  jakamalla heidän  kanssaan helpottaneet tai sitten tuntuneet aidoilta. Oi, työ miun ystävät, olette niin tärkeitä miule.
Enkä mie nyt mitenkään vastusta sitä ystävänpäivän viettoakaan, vaikka alussa tuossa sanoin ällööväni. Tietysti pitää muistaa ystäviä lahjoin ja kortein, syödä vaaleanpunaisia leivoksia jne.... Mutta, jos työ miun rakkaat ystävät jostain syystä, ette miulta lahjaa tai kukkakimppua juuri tänä päivänä saa. Nii se ei tarkoita, ettei oltaisi ystäviä.
 Naistenpäivä on sitten asia erikseen... :) Vai mitä, kaikki naiset?

Suunnitelma suksille

On mieltäkin valaiseva asia. että päivä pitenee ja valoa saa lisää. Vaikka ei olla vielä helmikuuss, niin mieli on jo keväinen. Vaikka vielähän tässä voi notkahduksiakin tulla. On varmasti tuulta ja tuiskua luvassa ennen kevään koittoa.
Heti helmikuussa jännittelen taas omia terveyden asioita, kun kontrolloidaan miten on syöpä kestäny piilossa. Se on jännitys mihinkä ei koskaan totu. Jos tästä pääsee "puhtain paperein" on mieli kevyt ja tarmoa riittää.  Mitään hiihtolomia ei varmasti ole, ellei nyt muutaman päivän vapaita sellaiseksi katsota. Mutta, se ei ole syynä ettei hiihtämään voisi mennä. Tässä meidän kylällä on latuja joka talon pihasta toiseen ja mukavia metsälenkkejä. Kylällä Matti ja Masa pitävät latuverkostoa kunnossa. Mutta, mites tästä vielä olet hiihtämään lähteny, kun joko pakkasta, tai tuiskua, töissä tai väsyttää. Elikkä vielä on hyvät "syyt" löytyneet siihen, etten ole monoja ja suksia kaivanut esiin. Tuonne kylän pintaan valaistua kiekkoa kiertämään en ole kyllä innostunut. Minulle se hiihto pitää olla nautinto. Eikä tällä kunnolla ja lihastasapainolla (pitkän ajan hiihtämättä) kehtaa sinne latusen tukoksi mennä. Koti kylän maisemat on paraita hiihtomaastoja. Kaurilan vaaroillahan niitä riittää.
Keväälle on myös jännitettävää tulevat eduskuntavaalit. Tiedossahan on että Tohmajärvellä on ehdokkaana Olli Riikonen. Olen Ollin tukiryhmässä ja vahvasti sitä mieltä, että Ollissa on kokemusta ja järkeä kansanedustajaksi. Ollin vaalikampanjan tukemiseksi on myynnissä arpoja. Minulla on myynnissä niitä ja toivottavasti kohtaan arpojen kanssa mahdollisimman monta ihmistä. Arvat maksavat 5 € ja on palkintona, soutuvene, taulu tv, tietokone, akkuporajone, korua, lahjakortteja ym ym. Lisää tietoa www.olliriikonen.fi  (tämä edellinen oli mainos).
Elikkä kevättä kohti hyvät lukijat. Kerron sitten hiihtokokemukseni, kun se on ajankohtainen. Montako monttua kaatumiseni on ladulle aiheuttanut tai onnistuiko voitelu vai pettikö kunto.

Niitä näitä ja keihään heittoa

Hyvä mieli, kun Pihtiputaan Keihäskarnevaalit saivat tunnustusta eilisessä Urheilun Gaalassa. Jorma Kinnunen liikuttui (oli arvattavissa), jopa itsellänikin vähän silmänurkka kostui.
Olen noin 10 kertaa ollut mukana Pihtiputaan Karnevaaleilla. Ne on niitä parhaita kesäloma reissuja mitä on tullut tehtyä. Nyt tietysti tämä perheen keihäänheittäjä ei enää vanhempiaan huoltojoukkoihin mukaan tarvitse, mutta ei se estä osallistumasta.  Siellä on aina kesä toisensa jälkeen tavattu tutut keihäsihmiset ympäri Suomea. Kyllä se sen keihäänheiton ympärillä muutama päivä täysin menee.
 Monena vuonna matkasimme sinne asuntovaunun kanssa, mutta eräänä kesänä Sormusten perheen kanssa majoitumme puolijoukkue telttaan, aiheutti hilpeyttä muussa karnevaali väessä. Samaa väkeä sitten kesän aikana tapaa kilpakenttien laidoilla. No, tulipas nyt kesään niin kova kaipuu....
Tulevan kesälomista ei vielä mitään tietoa, että onko sitä vain muutama päivä vai enemmänkin. Olen oppinut ettei elämässä (ainakaan enää) kannata tehdä kovin isoja suunnitelmia tulevaan. Päiväkerrallan ja mielellään nauttien siitä. Tietysti opettajien kesäloma ajat olisi kyllä tosi loistokkaat. Vaikken sitä opettajan työtä niinkään itselleni sopivana näe.
Olen nyt reilun kuukauden ollut uudessa työpaikassa ja olen tykännyt. On hienoa että on saanut suunnitella omaa työtään ja oppinut uutta. Työkaverit on tärkeitä ja henki on hyvä. Vaikkakin näin alussa on työ vienyt ajan ja ajatukset, eipä puolisokaan ole vielä valitellu kun vaimo ei kyhjää kylessä. Tässäpä nyt niitä, näitä. Meinaan muuten suksille nousta tänä talvena, viime talvi jäi väliin. Odotellaan nyt suven jälkeen mukavia hiihtokelejä.