Puhtaat ikkunat

Nautin eilisestä uurastuksesta, puhtaat ikkunat tuvassa. Eilinen päivä olikin kiikkumista tikkailla, avaamista, sulkemista, paukkuttamista, nostoa, vääntöä, kiipeilyä ym. On sen verran yhdessä ikkunassa ruutuja ja korkeutta, että työstä kävi.

Kesä on sitten alkanut. Kukat kukkii ja tuoksut on mahtavat.
Aika on hurahtanut taas niin nopsaan. Kevään aikana perustettiin Tohmajärvelle Nurkkala ry. yhdistys. Lehdissä on ollu juttakin siitä. Siitä miten mie sotkeennuin siihen??? Olli Riikonen ja Liisa Laasonen otti yhteyttä Kaivon naisiin (johon jollain lailla kuulun) että lähdettäiskö vetämään ent. Aktiivien toimintaa, koska työttömyys on Tohmajärvellä ongema ja työpaikkoja tarvittaisiin pitkäaikaistyöttömille. No, sitä sitten muutama kerta pohdittiin. Vaikka Kaivo voimavarayhdistys onkin, todettiin se ylivoimaiseksi entisten touhujen päälle. 
Eikös sitä sitten pienempi porukka siitä Liisan ja Ollin painostuksesta vai kannustuksetakohan lähdetty yhdistyksen perustajajäsenikis. Onneksi on yhdistyksellä tomera vetäjä ja rekisteri papereita odotellaan, että saisi palkkattua työntekijöitä. Vaikka taitaa monta mutkaa kuiten vielä olla esissä ja selvitettävänä.
Tässä Nurkkalassa en mie kerkee touhuamaan muute,n kun osallistumalla hallituksen kokouksiin.

Puoliso lähti tänä aamuna Rovaniemelle, tiijätte varmaan miksi :). Oijoi, en mie ois jaksanu lähtee linja-autoon niin pitkää matkaa politiikan takia istumaan. Mutta, hyvä että iso joukko ihmisiä jaksaa. Puolue saa uuden puheenjohtajan. Muuta kantaa en ota, kun toivotaan että uudistuu.

Mutta, juhannuksen jälkeen kyllä jaksan lähteä Helsinkiin EM kisoja katsomaan. Liput on hankittu jo ainakin miesten keihäsfinaali päivään. Eija ystävän sain huoukuteltua kaveriksi. Se on sitten niin, niin kisatunnelmaa. Stadioni ja arvokisat... tämä on jo kolmas kokemus yleisurheilun arvokisoista. Siis penkkiurheilijana.
Tänään on vapaa päivä ja ohjelmassa on kesäloma tytön Jannan kanssa lähtee katsomaan Erosen maatilalle eläimiä, kanoja on mielessä hankkia, mutta mietitään vielä. Varuilta on pahvilaatikko takakonttiin pakattava.


Tässä kuva hevosesta tallissamme, Janna hoitaa täällä meillä ollessa. Lupasin myös käydä ruokkimassa välillä. Ratsastamaan en ole vielä uskaltautunut, en kyllä tiedä liekkö painorajoitusta.

Rapaa

Rapaa, rapaa ja rapaa, kaikkialla. On ikävää asua näiden sorateiden  varsilla varsinkin syksyisin ja keväisin. Autot on kattoa myöten ravassa ja tuntuu, että sitä on kaikkialla, hampaidenkin välissä. Onneksi se on vain pieni varjopuoli kesän tulossa.
Mie olen asettanut "mittareita" ympärilleni lumien sulamisessa. Navetan katolta, kun kaikki lumet on tippuneet tai haihtuneet, ollaan jo voiton puolella. Laituri kun näkyvissä rannalla, on jo hyvä merkki, että voi alkaa avantoa tehdä.  Uskoisin, että viikon päästä ollaan jo kesän tulemisessa pitkällä, on jo kummasti rakentamisen "tölömyt" näkyvissä ja pihamaatyöt alkaa mieltä stressata.

Onkohan muuten stressiä näillä Tohmajärven politikoilla ja kunnan virkamiehillä, kun alkaa työstäminen sosiaali-ja terveyspalveluiden tuottaminen oman kunnan "hommana"? Puolivuotta aikaa uusi organisaatio saada pystyyn. Varmasti on toteutettava asia, mikäli ollaan yksituumaisia ja on kaikilla sama pyrkimys. Saada kunnassa asukkaille hyvää hoitoa ja huolenpitoa tarvittaessa edullisesti.
 Täältä sivustahan olisi helppo neuvoja ja ohjeita antaa. Varmasti niitä ko.henkilöt kuulevatkin. Yleensä se neuvo, ohje tai mielipidä koskee jotain yksittäistä asiaa, kokonaisuuksien näkeminen on kai sitä osaamista. (vai miten se oli).
Minulla on oikein hyvä ja lämmin kokemus Tohmajärvellä olevan hoivaosaston hoidosta ja huolenpidosta äskeisen isän saattoidon osalta. Kiitos vaan osaaville hoitajille.

Tänään on sitten päivä jolloin vanhoja muistellaan, ei kuitenkaan tikulla silmään. Kokoonnutaan entisiä ja tietysti vieläkin Riikolalaisia ent. kansakoululle katselemaan valokuvia. Kuvia joita edesmennyt Toimi Karttunen on ahkerasti ottanut 50-70 luvulla. Porukalla etsitään tuttuja kuvista, muistellaan kylän persoonia, nähdään miten on kylä muuttunut, vai onko ennallaan. Kovasti odotan tätä tapahtumaa ja kun kokoonnutaan joukko Riikolalaisia yhteen.
Tässä turinaa tältä sunnuntai aamulta. Kirjoitusvirheitä tulee, joista Mikko miulle huomauttikin, harvoin vaan tulee tätä tekstiä tarkastettuu ja korjattuu, ei muuten kouluaineitakaan tullu.

Laiskaa päivittämistä.

Olen vähän laiska ollu tämän blogini suhteen. Monta kertaa mietin, että olisi taas asioita joita haluaisin "purkaa" täällä kirjoittaen. Tuntuu vaan, että itseään härnää, jos joka asiaan puuttuu.

Presidentti maallamme on valittu ja Onnea hänelle. Siitä huolimatta Paavo ja Vuokko muki koristaa hyllylläni. Tästä mukista tulikin sitten jonkilainen hittituote. Eilen vielä mieheltäni puhelimella kyseltiin,että mistä niitä mukeja voi ostaa.
 Onkohan muki kuumaa keräilykamaa vielä joskus?
Nyt "toisenlla silmällä" seuraan kovasti kuntauudistuksen taphtumia. Saapas näkee mitä tuleman pitää. Jälkiviisaana voi sitten komentoida kun päätöksiä on tehty. Toivon vaan osaamista ja viisautta päättäjille.

Odotettuja asioita on nyt tällä hetkellä tulevan perjantain Improtenttejen esiintyminen.Tulkaahan immeiset katsomaan niitä työväentalolle.
Pääsiäistä odotan myös, on useamman päivän vapaat ja Tuuli ja Mikko tulee eteläsuomesta käymään, joten piirakkaa, lammasta ja kotimehua.

Ihan leppossalla arjella mennään kevättä kohti.

Nettitikun avulla

Onneksi on tämä nettitikku. Mitenkähän sitä selviäisikään, jos on yhteydet poikki? Myrsky, lumi ym. sää muutokset on jonkin verran olleet riesana meilläkin. Ongelma on kuitenkin ollut siedettävä, kun ei ole enää lehmiä navetassa. Siihen aikaan, kyllä sähkökatkokset oli rasittavia. Mutta, tälläkin hetkellä ei toimi langaton nettiyhteys. Vikaa en tiedä missä,  mutta  tikulla pelaa.
Kyllä sitä on tullut riippuvaiseksi tästäkin nettiyhteydestä. Aamu alkaa aina kahvikupposella ja päivän uutisotsikot selaamalla, sitten sähköposti ja tietysti facebook. Pankissaki pitää kurkata, jos joku ois vaikka "taikonu" summan rahaa yllättäen tililleni. Ilmankin tätä yhteydenpito vois päivän pari pärjätä, mutta vois se olla vaikeeta. Sitähän ois ihan uutispimennossa. Mitä kaikkee niille facebook kavereillekkin on tapahtunu, eikä tietäis mitään, eikä vois "tykätä" tai komentoida, heh.

Päivien aiheena on nyt tulevat peressan vaalit. Vaikka niistä on puhuttu ja ehdokkaat olleet selvillä jo jonkin aikaa. Tuli minulle ihan yllätyksenä kuitenkin, että jo tässä kuussa? Mie ajattelin, että kyllähän tätä keskustelua, mainostamista, ym. hösäkkää kestää pidemmän aikaa.
Yhdet vaalikahvit olen juonu, mutta hernerokalle en ole "osunut". Eduskuntavaalien alla oli kyllä paljon paremmat tarjonnat. Johtuu kyllä varmaan siitäkin, että oli jonkin kerran itekkin kestittämässä, hih.
Keskustan vaalijuhlassa Joensuussa olin paikalle, seisomapaikalla vaan, oli sen verran tungosta. Näitä vaalijuhlia olen kyllä käynyt jo -70 luvun lopulta saakka. Siis, umpikepulainen :), kyllähän työ sen tiijätte. Siitä kuka tulee presidentiksi ja kuka seisoo hänen rinnallaan puolisona, en ota niin painetta. Annan oman ääneni Paavo V.lle. Olin vielä "alkumetreillä" epäilevällä kannalla Paavon suhteen, mutta mies on kokenu ja viisas ja pidän hänen arvomaailmastaan, joten päätös on siinä. Muistaakseni Paavoa olen viimeksi äänestänyt eurovaaleissa, ja läpi meni.
Kun nämä presidenti vaalit on käyty päästään sitten kuntauudistuksen "kimppuun" ja otan sitten kantaa asiaan. Vaikka mielipiteeni ei vaikuta millään lailla, saahan sitä kantaa ottaa. Pistetäänkö niitä hynttyitä yhteen väkisin vai väsyttämällä.
Nyt lumen lumentiin....

Joulun alla.

Se on asenteesta kiinni, onko kiirettä. Olen nimittäin asennoitunut kiireettömään jouluun. Sehän käy helposti kun ei ota mitään "pakko tekemistä".
Joulukortit lähetän tylsällä tavalla s.postina, tekstiviestinä ja facebookissa toivotellen kaikille kavereille, Hyvää Joulua.
Joulun ruuat suurimmaksi osaksi saa kaupasta aaton aattona. Lukuunottamatta muutamia joulunherkkuja joita itse valmistan pikkuhiljaa tässä viikon aikana. Joulusiivouksesta ei tarvitse stressata, koska huushollissa on remonttia menossa, joten se olisi turhaa. Kun vielä on itse joulun pyhät töissä, niin stressitön joulu on "valmis".
Joulumielen saa kauneimista joululauluista Tohmajärven kirkossa ja myös tärkeänä, että Mikko ja Tuuli tulevat tänne kotipuoleen.
Kinkku on varattu Juhan kaupasta ja piirakan syvän kiehuu hellalla. Näistä asioista se joulu koostuu minulle.

Marraskuu lumen huntu?

Muistan alakoulusta vielä runon vuodenajoista. Alkoi näin, tammikuu turkki päällä, helmikuu järven jäällä, maalikuu hanki hohtaa...jne. Marraskuu kohdalla oli lumen huntu.
Toiveissa olisi lähipäivinä saada valkea peite joka kyllä valostuttaisi tätä pimeyttä. Positiivisesti on ajateltava tätä pimeyttäkin. Miulle se merkitsee, ettei tarvitsi olla niin tehokas. On vähemmän tunteja käytettävissä päivän "punnerruksiin", neljän jälkeen iltapäivällä voi huoletta heittäytyä vapaalle. Kuka se pimeellä mitään näkee tehä?
Tänään lähden haistelmaan ensimmäisiä joulun tuulahduksia Metro tukkun jouluun. Sielä on varmasti esillä monenlaisia jouluherkkuja ja joulun tavaroita. En kotiini kovin paljon jouluhössötystä milloinkaan laittele enkä ostele. Ihan perinteisillä kinkkukuvioila mennään. Mutta, mielellään mie sitä katselen ja kuuntelen, kun muut ovat laittaneet. Kaupoissakin on ihan mukavaa kierrellä ja katsella joulun tavaroita ja koristeita. Kun ei ole kiire eikä paineita suuremmissa määrin hankintoihin.
Viime viikolla piipahdin Helsingissä Siellä tulee käytyä tosi harvoin ja vähän harmitti, ettei Stocmannin jouluikkuna ollut vielä valmis. Olen sen muutaman kerran nähny ja on ollu hieno.

Että, joulu tulisi nopeammin aloitettiin meillä vähän remonttia. Jo kuvittelen itseni ensi kesänä ulkoterassille päivää paistattamaan ja viihtymään. Elikkä rakentamista ulkona ja sitten vähän sisälläkin. Suuremmista remontoinneista sisätiloissa on jo aikaa yli 20 vuotta. Tuskin jouluksi valmiiksi saadaan, joten ei tarvii siivous stressiä ottaa vielä.

Joulukinkusta tuli mieleen, että sehän on sitä karppaajien ruokaa. On tänän päivän muoti- ilmiö, vaikkakin todellisuudessa se on pieni prosentti ihmisä jotka karppaa. Kerrottiin ainakin eilisessä ruokailta lähetyksessä tv.ssä. Mielessä on käynyt ja olen kokeillutkin, mutta huonoin tuloksin. En kyllä kahta päivää pidempää jaksa olla leivättä ja jossain se kuitenkin miulla lipsuu. Eipä ole sitten laihdutus tuloksia tullutkaan ja on välillä niin pulska olo. Vaikeahan se on tietää onko se hyväksi vai pahaksi. Pelotellaan sydäntauti kuolemilla ym. Mutta, uskon siihen että ei kai ole haitaksi jos sokeria ja valkoisia viljoja välttelee. Mutta, ihan läskillä ja kananmunilla jos mennään, se epäilyttää. Nyt pitää karppauksiin tms. keskittyä vasta tammikuussa, mitä sitä ennen jouluherkkuja?

Vieläköhän tähän blogipäivitykseen "umppaisi" kuntapolitiikkaa. En aijo olla jälkiviisas enkä lähteä menneissä mässyttämään. Tietysti en ole mikään kuntapäättäjäkään, mutta mieltähän ja pohdintoja saa olla.
Nyt on sitten veroporsentit päätetty ja toinen toisensa arvosteltu valtuustoissa ja hallituksissa. Olisi niin mukavaa jos verot olisi alhaalla ja palkat ylhäällä. Mutta taitaa olla että molemmista on tingittävä. Missään ei varmasti ole sitä "löysää" rahaa ja joka kivi on käännettävä kun talousasioita mietitään. Toivottavasti vaan kunnan päättäjät ovat päätöksissään kaikkien kuntalaisten parhaaksi. Ettei tule sitä "omaan pussiin" ajattelua. Ei käy niin että, koiraveron nostoa kannattaa ne joilla ei ole koiraa ja taas päinvastoin, heh.
Kuntaliitoksen puolesta tai vastaan on mieltä monta, itsellänikin. Olisihan se hienoa, jos mahdollista pysyä itsenäisenä kuntana ja kaikki olisi niinkuin ennenvanhaan. Mutta, siihen mahdollisuudet heikkenevät koko ajan. Keksi-Karjalan yhteinen kunta ei hullumpi ajatus, olisiko se Kitee tai muu, nimellä ei väliä. Mutta, miten sinne päättäjiin ja asioiden hoitajiin saataisiin sellaiset henkilöt, jotka pystyisi rakentavassa ja yksituumaisessa hengessä rakentamaan suurkuntaa. En usko oleven sen onnistumiselle estettä, kun vaan kaikilla yhteinen päämäärä. Kehittyvä Keski-Karjala.

 rakennusprojektimme alkuteköissään.

Hups, ajan kulua.

Edellisestä tänne kirjoittelustakin on aika rientänyt. Mihinkähän se vaan katoaa? Kesä meni helteen kanssa kilvoitellessa. Olikin niin ihana, oikea kesä. Harrastin vapaa-ajat lammella uimapatjalla lillumista. Lapsia kutsuin kylään ja uimaan, ei olisi niin lapselliselta meikäläisen touhut näyttäny.
Mutta, nyt ranta on hiljentynyt, vesi viilentynyt ja uimapatjasta ilmat kadonneet.
Surullisilla uutisilla on tämä viikkokin vierähtänyt. Lento-onnettomuus Venäjällä on ikävä asia. Monia nuoria ihmisiä menehtyi. On surevia perheitä paljon. Kyllä tuntuu pahalta. Samoin nuoren tytön löytyminen hukkuneena Tampereelta. Tietysti oli onni että ruumis löytyi, mutta ikävä asia, että näin piti käydä.
Mielellään katson ja seuraan päivän uutisia ja ajankohtaisia ohjelmia. Mutta, joskus tulee mieleen, että eikö mitään positiivista? Eikö koskaan uutisoida mitään hyvää tai onnistumisia.Tietysti onhan esimerkiksi urheilussa niitä hyviä uutisiakin, vaikka MM kisauutiset ei Suomen kohdalla edes olleet sitä. Kymppi uutisten loppu kevennyksessähän on aina joku positiivien "uutinen", että katsojille jäisi hyvä mieli. Vaikkapa sauna rakennettu Ladan katolle tms...Se ei kyllä riitä.
Voihan se olla niinkin, ettei niitä hyviä uutisia sitten ole? Tai ne ei kiinnosta ihmisiä. Politiikassakin kerrotaan uutinen uusista päätöksistä tai suunnittelmista, ohjelmista ym. Se on sitten hyvä uutinen joillekkin ja huono sitten taas toisille.
Nyt kun uuden hallituksen linjauksia seuraa, niin uutiset, uudistukset on hyviä joillekkin. Mutta, itse koe täällä maaseudulla asuvana, ettei ne ole mitään hyviä uutisia.
Verotusta kiristeteään ja se on myös ihan ymmärrettävää. Mutta, se kuka on sen maksumiehenä, ei ole milloinkaan kaikille tasapuolista. Kunnille tullut lisäpaineita.
Kunnissa väännetään taloutta, tarvitaanko kuntaliitoksia, miten hoidetaan palvelut, koulut, terveys- ja sosiaalipalvelut? Miten olisi kaikille saatavilla tasapuolisesti kaikkea?
Ei ole helppoa kuntapäättäjilläkään. Valtion rahakirstut vaan tiukentuu kuntakassaan.
Vertasinkin kuntatalouden hoitoa yksi päivä ystävälleni. Kunta on kuin perhe. Siinä on vanhemmat ja liuta lapsia. Vanhemmat päättä ja lapset hoidetaan ja heidän toiveitaan toteutetaan mahdolliskuuksien mukaan.
Pakolliset menot hoidetaan, parhaalla ja monesti edullisimmalla tavalla. Ylimääräisiä toiveita sitten täytetään mahdollisuuksien mukaan. Perheessäkin voi tehdä hyviä ja mukavia asioita, jotka ei välttämättä aina tarvitse rahaa. Mitähän ne voisi olla kuntapuolella? Tässä tulee mielen se yhteisvastuullisuus. Kolmansien sektoreiden toiminan tulemista mukaan kunnan palveluihin puhutaan paljon. Mutta, sitä ei ole tarpeeksi tuotu esille, eikä kehitetty. Tänäkin päivänä heidän toiminta antaa paljon hyviä toimintoja kunnissa. Miusta olis tarpeellista että ne palvelut koottaisiin ja tiedotettaisiin mitä ne on ja myös kehitettäisiin, mitä kaikkea vielä olisi mahdollisuutta tehdä. Heidän tuomat toiminnat eivät ole saaneet mielestäni täyttä arvostusta eikä ole otettu tarpeeksi huomioon.
Tässäpä vähän mietteitäni perjantai aamuna...