Oli ilo olla kutsuvieraissa kun Improtentit viettivät yksi vuotis syntymäpäiviä, lue vielä kerran, i m p r o t e n t i t).
Juhlien toteutukseen oli taitelijaryhmä panostanut kovasti. Tarjolla oli hyvää ruokaa, juomaa, ohjelmaa, muusiikkia, värivaloja, koristeita, savukone (jota ei muuten ennen ole Kaurilan kylätalolla ollut). Mikä tietysti oli illan parasta, että paikalla oli iloisia ja mukavia ihmisiä. Kiitos teille Improt.
Pikkutunneille saakka en juhlissa viipynyt, koska kuntoutusviikko jo mielessä.
Maanantaina se alkaa Herttuassa Kerimäellä. Tässä on monta asiaa muistettava ennen kun viikoksi poistuu kotoa. Pestävä pyykkiä, pakattava mukaan liikuntavaatetta ja jopa välinettäkin. Toiveena oli, että mukaan otettaisiin sukset tai lumikengät. Minä otan lumikengät, voitelu helpompaa ja en ole suksilla ollut kahteen talveen. Niin, tasapainoharjoitusta hiihdosta en aijo Herttua ohjaajille esittää.
Jännitystä tietysti tuo, että kestääkö Nissanin rottelo ajomatkan ja että miten kovia pakkasia tulossa, jäätyykö auto sinne Puruveden rannalle.
Aivan 0 kuntoisena en kuitenkaan tarvitse lähteä viikon koetuksiin. Jonkin aikaa olen liikuntaa pitänyt yllä. Lähinnä ihan lenkkeilyä ja kuntosalia.
Me saatiin kotitehtäviä ensimmäiseltä viikolta, kun niitä lueskelin niin yksi tehtävä oli, sosiaalisen elämän lisääminen. Huh, huh. Tässä kun on välillä ihan asiat toisinpäin. Yksi tehtevä oli miten elää kivun kanssa. Mutta, se on totta, että siihen tottuu. Jokaisella askeleella selkä muistuttaa vioistaan, varsinkin kun kovilla pinnoilla askeltaa. Mutta, siihen tottuu ja osaa monenlaisella mutkalla mennä eteenpäin ja etsiä sitä helpottavaa asentoa. Mutta, en kivuistani sen enempää, ei se ketään kiinnosta.
Iloa ja surua!
Menneellä viikolla meillä oli perheessä ilon ja surun päivä.
Aamupäivällä meidän rakas ja viisas Juulia koira pääsi sinne "vehmaille metsästysmaille". Sairaudet oli syynä tähän. Koiralta jäi kyllä kaksi vuotinen Tytti pentu iloksemme.
Iltapäivällä sitten Mikko ilmoitti, että ovat menneet Tuulin kanssa kihloihin. Se oli tosi iloinen uutinen ja nythän mie olen sitten saanut tytönkin perheeseen. Onnea vielä heille!
Pientä kunta-asiaakin tähän loppuun.
Minä sain eteeni listan siellä synttäreillä johon kerättiin nimi ja osoite. Meteli oli kova ja en kuullut mikä se lista on. Ensiksi luulin että arpajaiset tai jotain. Lista oli katuvalojen saamiseksi Kirkkotielle, Risteeseen saakka. Laitoin nimen, en viitsinyt tuottaa pettymistä niin miellyttävälle kerääjälle. Mutta nyt olen asiaa miettinyt. Vaikka elykeskus olisi asiaa toteuttamassa tarvitaan siihen kunnan rahaakin. Tällä Kirkkotiellä on jo kevyenliikenteen väylä joka antaa turvallisuutta.
Huolenani enemmänkin on tämä 9 tie, jossa on todella mahdotonta jalankulkian tai pyöräiliän liikkua. Kevyenliikenteen väylä valot tai mikä tahansa parannus olisi ihan akuutti.
Mutta nimi on siinä listassa eikä se nyt yöuniani vie.
Kuulumisia tulee sitten Herttasta. Ai, niin voihan se olla että kuitenkin hiihtoa harrastan nimittäin, parketilla hiihtämistä :)
Lumikenkä reitiltä.
Juhlien toteutukseen oli taitelijaryhmä panostanut kovasti. Tarjolla oli hyvää ruokaa, juomaa, ohjelmaa, muusiikkia, värivaloja, koristeita, savukone (jota ei muuten ennen ole Kaurilan kylätalolla ollut). Mikä tietysti oli illan parasta, että paikalla oli iloisia ja mukavia ihmisiä. Kiitos teille Improt.
Pikkutunneille saakka en juhlissa viipynyt, koska kuntoutusviikko jo mielessä.
Maanantaina se alkaa Herttuassa Kerimäellä. Tässä on monta asiaa muistettava ennen kun viikoksi poistuu kotoa. Pestävä pyykkiä, pakattava mukaan liikuntavaatetta ja jopa välinettäkin. Toiveena oli, että mukaan otettaisiin sukset tai lumikengät. Minä otan lumikengät, voitelu helpompaa ja en ole suksilla ollut kahteen talveen. Niin, tasapainoharjoitusta hiihdosta en aijo Herttua ohjaajille esittää.
Jännitystä tietysti tuo, että kestääkö Nissanin rottelo ajomatkan ja että miten kovia pakkasia tulossa, jäätyykö auto sinne Puruveden rannalle.
Aivan 0 kuntoisena en kuitenkaan tarvitse lähteä viikon koetuksiin. Jonkin aikaa olen liikuntaa pitänyt yllä. Lähinnä ihan lenkkeilyä ja kuntosalia.
Me saatiin kotitehtäviä ensimmäiseltä viikolta, kun niitä lueskelin niin yksi tehtävä oli, sosiaalisen elämän lisääminen. Huh, huh. Tässä kun on välillä ihan asiat toisinpäin. Yksi tehtevä oli miten elää kivun kanssa. Mutta, se on totta, että siihen tottuu. Jokaisella askeleella selkä muistuttaa vioistaan, varsinkin kun kovilla pinnoilla askeltaa. Mutta, siihen tottuu ja osaa monenlaisella mutkalla mennä eteenpäin ja etsiä sitä helpottavaa asentoa. Mutta, en kivuistani sen enempää, ei se ketään kiinnosta.
Iloa ja surua!
Menneellä viikolla meillä oli perheessä ilon ja surun päivä.
Aamupäivällä meidän rakas ja viisas Juulia koira pääsi sinne "vehmaille metsästysmaille". Sairaudet oli syynä tähän. Koiralta jäi kyllä kaksi vuotinen Tytti pentu iloksemme.
Iltapäivällä sitten Mikko ilmoitti, että ovat menneet Tuulin kanssa kihloihin. Se oli tosi iloinen uutinen ja nythän mie olen sitten saanut tytönkin perheeseen. Onnea vielä heille!
Pientä kunta-asiaakin tähän loppuun.
Minä sain eteeni listan siellä synttäreillä johon kerättiin nimi ja osoite. Meteli oli kova ja en kuullut mikä se lista on. Ensiksi luulin että arpajaiset tai jotain. Lista oli katuvalojen saamiseksi Kirkkotielle, Risteeseen saakka. Laitoin nimen, en viitsinyt tuottaa pettymistä niin miellyttävälle kerääjälle. Mutta nyt olen asiaa miettinyt. Vaikka elykeskus olisi asiaa toteuttamassa tarvitaan siihen kunnan rahaakin. Tällä Kirkkotiellä on jo kevyenliikenteen väylä joka antaa turvallisuutta.
Huolenani enemmänkin on tämä 9 tie, jossa on todella mahdotonta jalankulkian tai pyöräiliän liikkua. Kevyenliikenteen väylä valot tai mikä tahansa parannus olisi ihan akuutti.
Mutta nimi on siinä listassa eikä se nyt yöuniani vie.
Kuulumisia tulee sitten Herttasta. Ai, niin voihan se olla että kuitenkin hiihtoa harrastan nimittäin, parketilla hiihtämistä :)
Lumikenkä reitiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti