Hyvää Joulua

Toivotan Hyvää Joulua kaikille .
Olen laiska blogin päivittäjä ollut viimeaikoina. Ehkä yksi syy on facebook. Siellä tulee arjesta ja juhlasta kerrottua ja päivitettyä "seinäänsä", joten ihmiset jotka on siellä kavereitani tietää kuulumiseni, mielipiteeni, tapahtumani.
Joulu menee rauhallisesti kotosalla, aattona olen vielä töissä jouluherkkuja tarjoamassa asukkaille hoivakodilla. Siellä varmasti saan sen joulumielen. On niin liikuttavaa olla läsnä kun ikäihmiset rauhoittuvat joulun viettoon. Se taito taitaa meiltä unohtua monesti.
Joulun lahjatoive on minulla, että ihmiset saisivat viettää Joulua rauhassa ja rakkaudessa.

Valoa pimeyteen

Valo jota nyt tarvitsee tähän pimeään aikaan on ihan konkreettinen sähkö- ja kynttilänvalo. Sähkövalo auttaa toimintaan pimeällä ja kynttilävalo antaa taas tunnelmaa. Joten lyhdyt olen ripustanut kuisteilla ja Tokmannin tarjouserät öljykynttilöitä on hankittu. Reke laittelikin led lamppuja korillisen, että ulkovaloja raaskii pitää päällä. 

Mihinkään kansalaisopiston ryhmään en ilmoittautunut, ai niin yhteen kyllä, mutta siitä sitten myöhemmin. Se ryhmä ei ole vielä aloittanut kokoontumistaan. Monena syksynä innokkaana aloitin aina, milloin mitäkin humppaa tai jumppaa, siinä ne sitten vaan unohtuivat jouluun mennessä. Sellainen harrastaminen sopii minulle missä ei ole tiettyjä päiviä ja kelloaikoja. 

Yksi harrastus on ollutkin tämän  maailman menon seuraaminen esim . netistä, lehdistä, tv.stä, kirjoista, radiosta…. Siihen kyllä saa aikaa menemään. Ystävä antaa minulle aika-ajoin luettavaksi aikakausilehtiä, hänelle niitä tulee ja varsinkin äidilleen. Siinä saa sitten monta iltaa kulumaan ja ”uutiset” siellä on tosi tosi tarpeellisia. Joskus tuntuu että, tietoa ja tietämystä tulee ihan liikaa. Vai onko niin, ettei pysty enää käsittelemään tai suodattamaan kaikkia maailman uutisia. Varsinkaan tämän kotimaan uutisointi, Aueria, natsitervehdyksiä, Kataista jne… ei jaksa. Ihan tarpeeksi on seurata näitä paikkakuntien uutisia. Niitä onkin mukava seurata. Myös on mielenkiintoista, että kunnanjohtaja ja Tohmajärven kunta on facebookissa ja näin kunnan asiatkin tulevat lähemmäksi kuntalaisia. Joskus jopa valtuuston ja hallituksen kokouksista luottamushenkilöt päivittävät tuntojaan. Kohtahan mennään siihen  että ,päätöksiä voisi tehdäkkin sosiaalisenmedian kautta, pääsisi suurempi joukko mukaan osallistumaan ja tuomaan esille mielipiteensä. Uskoisin, että sieltä somen kautta voi kunnan profiiliin kertoa ideoita ja epäkohtia tms.

Nyt on vähän kantaa minunkin otettava kunnan asioihin tavallisena kuntalaisena ja ihmetellä konsultin ottamista, ei sitä että hänet palkataan, mutta tämä ajankohta. Mietin, että jos nyt tehdään budjetti ensivuodelle ja sitten konsultin esitys valmistuisi vasta ensivuoden puolella. Niin miten budjetti laaditaan? Onko se 400 000 euroa jo siihen budjettiin ”kirjattu” ja sen konsulti sieltä jälkikäteen karsii , vai? En tiijä mie mutta ehkä asia selviää vielä, kun vaan maltan.:)

 

Nyt viikonlopun suunnitelmissa on kota-aterian valmistaminen  Sosnovyi Borista tuleville kunnan vieraille. Sunnuntaina sitten mennään ystävien kassa tutustumaan Silkkipartion Taidevaellukseen Rääkkylään.  Tiedossa oikein mukavaa tekemistä.

ei kesällä kerkkii...

On blogin kirjoittaminen jäänyt unohuksiin, kun kesä tuli vauhdilla ja kyllä tätä piisaakin.
Onpa ollu mahtava vihreydeltään, tuoksuiltaan ja säältä tämä kesä. Nyt ei auta nurista.
Äidin luona käydessä Riikolassa ajelin sitä kylätietä ja niitetyn heinän tuoksu tuli ihan autoon sisälle. Herätti se niin hyviä, mutta myös hikisiä muistoja. Oli siinä urakkaa kun yhdessä Riikolassa taloissa heinällä oltiin. Oli kuitenkin paalien keruuta (pikkupaalien), sehän oli lasten, nuorten ja naisten hommaa. Sitä ei sitten kestäny ihan yksi tai kaksi päivää. Keli oli toki kuiva ja usein helteinen. Vaikka se oli väliin raskastakin niin mukavaa se oli isommassa porukassa, useammalla traktorilla ja peräkärillä. Nyt ei ole heinän tekoa, eikä kykenisikään.

Kaurilassa taas tapahtuu kulttuurillisia juttuja heinäkuun aikana. Kylätalolla on potsigrilliä, sota-aika valokuvanäyttelyä, Marketan kokoama kyläkuvina näyttely, koulumuseo on auki yleisölle, Helismaan lauluiltaa... Oikein on toiminnan "puristus" kuukausi. Mutta, heinäkuussahan ne ihmiset liikkuu ja ollaan vapaalla. Tulkaa käymään Kaurilassa.

Minulla itselläni vähän vauhti hiipui. On noita nikama,nivel,lihas vikoja sen verran, että pitää ottaa väliin taas rauhallisemmin. Kroppa muistuttaa kun pää vetää...
Kaikille teille lämmintä loppukesää.

Nytkö jo kesä?

Rakkain harrastukseni, polskuttelu Isosyvä lammessa on alkanut.
Olen nyt jo monena päivänä käynyt uimassa ja rantasaunan löylyissä ja se on niin ihanaa.
Kun on kyseessä pieni tummavetinen lampi niin vesi siinä lämpiää nopeaan auringosta.
Kesä on tullut. Kohta kukkii esim. tuomi ja omenapuut. Parasta vuodenaikaa. Ei vielä häiritsevästi hyttysiä tai muitakaan ötököitä.
Kesälle on suunnitelmia, mutta ei niinkään mitää ihmeellisimpiä lomamatkoja, vaan tavata lomalaisia.
Kaurilan kylätalolle on kesällä suunnitteilla Potsigrilliä, näyttelyä, kesäkahviota ja pientä aittapuotia.
Näissä merkeissä sitten kesä meneekin.
Iso ponnistus tulee olemaan makkaragrillin ääressä touhuaminen Susirajan Erämessuilla, viikko ennen juhannusta. Se vähän jännittää miten saa hyvin organisoitua kolmen päivän makkaranpaisto urakan messuvieraille.
Tervetuloa ihmiset tutustumaan näyttelyyn ja tapahtumiin Kaurilaan.

Simat sipiää

On luvattu kylmää ja hyisevää vappusäätä. Onko uutta? Eikös se ole vähän niinkuin vakio. Mieleen tulee vappu 2000 luvun alkupuolelta. Olin Mikon ja muun yleisurheilu porukan mukana Portugalin leirillä. Vappupäivää vietettiin Espanjan puolella, istuttiin jossain ulkoilma ravintolassa pitsalla tai jotain. Viesti tuli Suomesta ystävältä, "Räntää tulee laakana, Hyvää Vappua"
Yksi muisto on myös nuoruus ajan vappun vietosta. Kiteen Kasino, tanssilava avattiin aina vappuna. Sinnehän oli päästävä, äiti pakotti laittamaan talvitakin, koska oli vielä lunta maassa ja keli oli kolea. Arvatkaa oliko kellään muulla talvitakkia?
Vappuna on myös otettu siemenperunat itämään. Tästäkin tulee muisto sieltä nuoruus ajoilta. Oltiin veli poikien kanssa varauduttu, että kun vappupäivä ja koulustakin vapaata, niin tässä vähän kuin lähetään kylille pyörimään. Isä ja äiti järjestivät yleensä silloin perunakuoppa projektin. Elikkä lajiteltiin perunoita itämään. Joskus vähän purnattiinkin, että on pyhäpäivä. Siihen isä tokaisi, että tämä ei ole mikään pyhäpäivä, menkää vaikka maitohuoneen seinältä meijärin kalenterista kahtommaan, onko merkattu punasella. Elikkä päivä ei ole ollut sen kummaisempi muiden arkipäiven joukossa. Lukuunottamatta niitä Kasinon avajaisia.

Vappu on kevään juhla ja sitä ihmiset juhlikaa. Ehkä se vaan viljeliä perheissä ei ollut aina juhlamieltä, kun juuri siihen aikaan paskan levitys ym. peltotyöt alkoi painaa päälle. Myös pientä hermostuneisuutta, olihan esillä vuoden tärkein aika, kylvyaika.
Tämän vuoden vappu minulla on aika munkki ja sima keskeinen. Sillä olen työpaikalla tiistaina luvannut leipoa iisoon kasan munkkeja ja jatkan sitä vielä kotona.
Tietenkään en ite niitä syö, nehän lihottaa... :)

Päivä kerrallaan

Olen yrittänyt opettaa itseäni elämään, päivä kerrallaan.
Ajatukset, huolet ja suunnitelmat, kun on aina seuraavassa päivässä, viikossa, vuodenajassa, vuodessa.
Aivot ottaa paljon isompaa "kierrosta" mihin keho pystyy, heh.
Tätä opettelua teen kävelylenkillä ollessa. Yritän keskittyä siihen hetkeen, ajattelematta mitään muuta, varsinkaan mitään stressaavia asioita. Ei muuten ole helppoa, mutta kyllä siihen oppii.
Tekemällä havaintoja luonnosta, kuuntelemalla lintujen ja metsän ääniä, katselemalla eläinten jälkiä hangella on oiva tapa siihen.
Kokeilin kerran olla sellainen trendikäs lenkkeilijä, laitoin korvanapit korviin ja puhelimen kautta jotain ilmaista musiikkia kuulumaan. Sitten vaan odottelin, että tuolla Muskon tiellä ajaisi jokunen autoilija ja katselisi, että kylläpä se Pirkko sitten niin menevän näköisenä hölkyttelee.
Mutta, ei se ollu miun juttu. Ehkä musiikista saa jonkinlaisen rytmin siihen liikkumiseen, mutta ei siinä kyllä yhtään "pää" lepää.
Metsäpoluilta kun lumet sulaa ja pääsee näitä Kaurilan vaaroja lenkkeilemään on tietysti hyvä laittaa joku pattereilla toimiva radio reppuun soimaan karhujen pelokkeeksi.
Vaikkei miun ongelmat olekkaan niin valtavan isoja, niin pystyy sitä sterssaamaan halutessaan pienistäkin asioista. Vaikkapa jo ensi kesän itikoista. 

On tietysti tärkeää monessa asiassa miettiä tulevaa ja tulevaisuutta. Nyt on mm. Suomen hallitus miettinyt, tehnyt päätöksiä ja suunnitelmia miten hoidetaan maan asioita tasapuolisesti ja kaikkia palvelevasti. Miten kansantalous pidetään aisoissa jne.
En muuten ole jaksanut seurata, vai onko niin etten ole pysyny mukana. Kypros, sote, kuntauudistus, osinkoverotus jne. en jaksa paneutua. Vaikka eipä kai se päätöksentekoa paljon muuttaisi.

Kunnan tulevaisuutta mietin ihan sillä, että on huolestuttavaa jos täältä todella alkaa kaikki palvelut kadota jonnekkin, ei muuta ole kuin pankin avainlukulista minkä avulla asioidaan. Vai onko sitä avainlukulistaakaan, kun taitaa pankkikin mennä???
Se että, monet palvelut on  kadonneet jo Tohmajärveltä on mietittävä jotain uutta.
Monet hankkeet ja projektit pähkäävät miten saadaan pysäytettyä tuota rajaliikenteen ihmisvirtaa. Ei ole mikään hokkuspokkus temppu. Tarvitaan niitä riskinottaja yrittäjiä tähän rajan pintaa.
Tärkeintä kuitenkin on se, että aloitettaisiin siitä positiivisesta ja kannustavasta asenteesta. Jos, me ajateltaisiin, että tämä rajan läheisyys ja tässä liikkuva ihmismäärä on  mahdollisuus.
Harmittavaa vaan, kun usein kuulen sen, "ei tähän mittään kannata, Joensuuhun ne ajjaa". Tai jos joku on yritystä suunnittelemassa tai tekemässä, niin valmiiksi jo ollaan kannattamattomaksi teilattu.

Nyt sitten positiivisella ja kehittävällä asenteella huomiseen!

(no niin, huomiseen ne ajatukset karkaa ja siihen muurikkapannuun )

Paaston aika

Kuntoutus on takana päin. Mukava ja liikunnallinen viikko Herttuassa. Paljon antoisampi kuin ensimmäinen viikko marraskuussa. Olin silloin niin kipeä, että monesta asiasta piti jäädä vaan sivusta katsojaksi. Tavoitteisiinkin olin hieman päässy. Tiivistyihän ne muutamaan viikkoon, heh.
Kolmas jakso onkin sitten vasta marraskuussa ja tavoitteet olen luvannut itselleni täyttää.
Nyt sitten kuntoilu on jatkunut melko innokkaasti ja motivoituneesti.
Samoin ruokaremonti on pitänyt.  Siihen on tietysti auttanut se, että Reinon kanssa molemmat katsotaan vähän mitä suuhun pistetään.
Ei ole leivonnaisten tuoksua nyt Ellilän tuvassa ollut pitkiin aikoihin. Luonne heikko niin ei viitsi itseään kiusata. Mikähän muuten on, kun ei ole vieraitakaan pahemmin näkyny??
Laskiaisesta aloitin myös oman "paastoni". Olen kilvoitellut ilman makeita kahvileipiä tai karkkia. Lupa on sitten pääsiäisenä nauttia suklaamunista. Töissä tietysti tulee leivottua makeaa kahvileipää, kakkua ja muuta herkkua. Mutta, tiukasti olen pidättäytynyt eikä se niin vaikeaa ole ollut.
Apuna tähän liikunta/ruokaremontiin käytän kalorilaskuria netissä.
Tämä onkin ollut hauskaa työpaikalla, henkilökunnan ruokailussa ja kahvilla osaan jo laskea montako kaloria kenenkin lautasella on, tämä on pidetty kyllä ihan huumorilla.

Lenkkeillyssä minulla on kaverina Tytti koira ja uusi sykemittari. Teidän, monen ajattelevan, että ei siihen lenkkeilyyn tarvita mitään mittareita. Niin minäkin ennen. Mutta, tämä on minulle yksi motivoiva laite, ihan niinkuin koirakin. Iloisesti se odottaa pääsyä juoksentelmaan tuonne Rutjantielle.
Tähän 9 tien reunamille erehdyin näin talvi aikaan kerran kävellen. Huh, hyvä että hengissä selvisin.
On se liikenne aika hurjaa. Autoa menee lähes yhtä paljon kun Mechelininkadulla Helsingissä.
Tie on kapea ja levähdysalueita, kevyenliikenteen väylää,  tai uratonta pätkää ei ole välillä Onkamo- Niirala.
Mutta, niitä matkailijoitakin joukossa on. Kaikki autot eivät ole bensiinin tankkausreissulla kuitenkaan.

Tämä sitten mieltäni "sytkyttää", mitä matkailuun liittyvää palvelua tähän Kaurilan kohdalle? Me Reken kanssa päivitetään majoitus huoneita kevään aikana joten yöpymistilaa on muutamalle saatavilla kesäkuun alusta, ainakin kesän ajaksi.
Millälailla saisi Kaurilan kylätalolle kesän ajaksi toimintaa, kuka rohkea lähtee yrittämään kesämyymälää, esim. tilatuotteita, wanhaa ja uutta sisustus nippeliä esim. koska siinä on kiva aitta pihapiirissä josta saisi mukavan myymälän. Kahvio, lounasta, näyttelyitä ihan mitä vaan?
Jo facebookissa väläyttelin ideaa, että lähen muurikkalettuja, kahvia ja Vilenin mansikoita myymään tuohon tien varteen. Moni lupas jo tulla letuille. :) Olisipa hyvä jos vaikka tuossa Patsolaan kääntyvän tienhaarassa lammen rannalla olisi mukava levike. Haaveita, haaveita....Mutta, mistäs tietää jos niistä jotain "poikiikin"?

Kyllä miula ideoita piisaa. Mutta, eihän sitä tiedä kun nyt tienpäällä hölkkäilen ajatuksissani, voimaa kasaan kehooni mitä sitä vielä alkaa tapahtumaan.

Väsynyt Tytti lenkin jälkeen.

 

Synttäreillä

Oli ilo olla kutsuvieraissa kun Improtentit viettivät yksi vuotis syntymäpäiviä, lue vielä kerran, i m p r o t e n t i t).
Juhlien toteutukseen oli taitelijaryhmä panostanut kovasti. Tarjolla oli hyvää ruokaa, juomaa, ohjelmaa, muusiikkia, värivaloja, koristeita, savukone (jota ei muuten ennen ole Kaurilan kylätalolla ollut). Mikä tietysti oli illan parasta, että paikalla oli iloisia ja mukavia ihmisiä. Kiitos teille Improt.
Pikkutunneille saakka en juhlissa viipynyt, koska kuntoutusviikko jo mielessä.

Maanantaina se alkaa  Herttuassa Kerimäellä. Tässä on monta asiaa muistettava ennen kun viikoksi poistuu kotoa. Pestävä pyykkiä, pakattava mukaan liikuntavaatetta ja jopa välinettäkin. Toiveena oli, että mukaan otettaisiin sukset tai lumikengät. Minä otan lumikengät, voitelu helpompaa ja en ole suksilla ollut kahteen talveen. Niin, tasapainoharjoitusta hiihdosta en aijo Herttua ohjaajille esittää.
Jännitystä tietysti tuo, että kestääkö Nissanin rottelo ajomatkan ja että miten kovia pakkasia tulossa, jäätyykö auto sinne Puruveden rannalle.

Aivan 0 kuntoisena en kuitenkaan tarvitse lähteä viikon koetuksiin. Jonkin aikaa olen liikuntaa pitänyt yllä. Lähinnä ihan lenkkeilyä ja kuntosalia.
Me saatiin kotitehtäviä ensimmäiseltä viikolta, kun niitä lueskelin niin yksi tehtävä oli, sosiaalisen elämän lisääminen. Huh, huh. Tässä kun on välillä ihan asiat toisinpäin. Yksi tehtevä oli miten elää kivun kanssa. Mutta, se on totta, että siihen tottuu. Jokaisella askeleella selkä muistuttaa vioistaan, varsinkin kun kovilla pinnoilla askeltaa. Mutta, siihen tottuu ja osaa monenlaisella mutkalla mennä eteenpäin ja etsiä sitä helpottavaa asentoa. Mutta, en kivuistani sen enempää, ei se ketään kiinnosta.

Iloa ja surua!
Menneellä viikolla meillä oli perheessä ilon ja surun päivä.
Aamupäivällä meidän rakas ja viisas Juulia koira pääsi sinne "vehmaille metsästysmaille".  Sairaudet  oli syynä tähän. Koiralta jäi kyllä kaksi vuotinen Tytti pentu iloksemme.
Iltapäivällä sitten Mikko ilmoitti, että ovat menneet Tuulin kanssa kihloihin. Se oli tosi iloinen uutinen ja nythän mie olen sitten saanut tytönkin perheeseen. Onnea vielä heille!

Pientä kunta-asiaakin tähän loppuun.
Minä sain eteeni listan siellä synttäreillä johon kerättiin nimi ja osoite. Meteli oli kova ja en kuullut mikä se lista on. Ensiksi luulin että arpajaiset tai jotain. Lista oli katuvalojen saamiseksi Kirkkotielle, Risteeseen saakka. Laitoin nimen, en viitsinyt tuottaa pettymistä niin miellyttävälle kerääjälle. Mutta nyt olen asiaa miettinyt. Vaikka elykeskus olisi asiaa toteuttamassa tarvitaan siihen kunnan rahaakin. Tällä Kirkkotiellä on jo kevyenliikenteen väylä joka antaa turvallisuutta.
Huolenani enemmänkin on tämä 9 tie, jossa on todella mahdotonta jalankulkian tai pyöräiliän liikkua. Kevyenliikenteen väylä valot tai mikä tahansa parannus olisi ihan akuutti.
Mutta nimi on siinä listassa eikä se nyt yöuniani vie.

Kuulumisia tulee sitten Herttasta. Ai, niin voihan se olla että kuitenkin hiihtoa harrastan nimittäin, parketilla hiihtämistä :)


Lumikenkä reitiltä.

Kyllästynyt

Otsikko antaa ymmärtää, että tässä on todellakin ikävän kyllästynyt. Ei tässä muuta "hätää", kun tämä talvi jo alkaa riittää.
Miten se onkaan mukavaa marraskuussa kun lumi valkaisee maan, mutta näin helmikuussa se alkaa jo riittää. Odotan niin, niin aurinkoisia päiviä, kun oikein näkee kuin lumi sulaa.
Lumikuorman vähenemistä ja kevään pikkuhiljaa tuloa on mukava seurata työmatkoilla.
Ajelen aamuisin kuuden ja seitsemän välillä Kiteelle. Nyt on vielä pimeät aamut, mutta pian alkaa valjeta. Monta huomiota on talven taittumisessa matkan varrella.
Kun en omista enää suksia ja hiihtotaito on varmasti jo ruostunut niin ei mielenkiintoa hangista. Tietysti lumikengillä olen jonkun kerran taapertanut. Siihen on kyllä loistavaa, jos ne hankiaiset tulevat. Nyt upottavassa lumessa on tietysti tehokasta, mutta ei mielenkiintoista.
Pientä kuntoilun "poikasta" on kyllä ollut ohjelmassa. Alkoi vähän kiire tulla, kun kuntoutksen toinen jakso lähenee ja ne 3kk tavoitteet pitää nyt saada tehtyä kolmeen viikkoon :), miten lie päässy unohtumaan?
Kerron sitten "tuloksista" Herttua viikon jälkeen.

Kuulumisia

Huh, pitkä kuukausi takana.
Miten se tammikuu tuntuikin niin mahottoman pitkälle. Viimeinen viikko tuntui ihan "kuollelta" kaikkialla. Kaupassakin käydessä tuntui, että eihän täällä ole ketään. Ei tullut käytyä missään kylässä tai muutenkaan missään muualla liikkumaan kuin töissä.
Ai, niin. Käytiinhän me siellä Egyptissä, mutta tuntuu että siitäkin on lähes puoli vuotta aikaa :).
Mutta jospa sitä tästä touhukkaammin helmikuuta ja kevättä kohti?

Järjestöt missä toimin heräilevät järjestämään kaikkea mukavaa ohjelmaa ja tapahtumaa. Vuosikokousten järjesteleminen, ja kun sitä toimintakertomusta kirjoittaa ja suunnitelmaa tarkastelee. Antaa se taas puhtia kaikkeen mukavaan toimintaan.
Kaivolla suunnitellaan laskiasi/ystävänpäivä tapahtumaa. Nurkkalassa on tulossa mm. huutokauppa ja onhan ruokalatoimintakin lähtenyt käyntiin. Käykäähän molemmissa paikoissa.

Kaivon toimijoille, mie taas kerran hattua nostan. En osaa sanoin esittääkkään sitä kiitosta mitä ne naiset siellä touhuavat ja saavat aikaan. Kaikkihan perustuu talkootyöhön. Tietysti toimininnan idea on, että käsityö- ja leipurilaiset saavat tuotteiden myynnistä myös korvausta itselleen.
Olin iloinen, että ihmisiltä saa aina ideoita ja esityksiä toimintaan.
Minulta pyydettiinki voisiko Kaivo alkaa "pyörittää" laulu/karaoke kerhoa. Toiminta voisi olla päiväsaikaan. Ymmärrän, että kaikki laulamisesta tykkäävät ja varsinkin karaokesta, eivät mielellään lähde iltamyöhäiseen laulelemaan.
Tämän asian otan esille meidän Kaivolaisten hallituksen kokouksessa tällä viikolla. Esillehän tulee mistä vetäjä, milloin ja kuka se vetäjälle "kahvirahat" antaa. Antakaahan vinkkejä.

Reino on tämän viikonlopun ollut  taas reissussa. Keskustapuolueen tapahtumassa Helsingissä ja myös laivalla. (varmasti mainitsee, kun mainihin "taas"). Miula ei tarmoa sellaiseen riitä. Tai se matkustaminen linja-auto, laiva, linja-auto, ei houkuta. Ja voi olla,että ei jaksais politiikkaakaan koko viikonloppua :)
Vietin rauhallista viikonloppua kotosalla, vaikkakin vähän ärsytt,i kun auto sippas lauantaina.

Nyt sitten valoisella mielellä helmikuuhun ja kevättä kohti.
Tällä viikolla olisi vihdoin toiveena saada lumityöt tehtyä mökiltä ja aloittaa saunominen siellä. Ah, sitä odotan...Myös viikon mukavia tapahtumia kun ystävä Tarja on tulossa vierailulle ja ihan yökylään.
Tässä kuulumisia Pirkolta :)

Lomalla
Viikko oltiin puolison kanssa Egpytin Sharm el Sheikissä lomalla. Eipä sitä yhdessä ollakkaan kotimaan ulkopuolella paljon lomailtu. Mutta, 30 vuoden yhteiselon kokemuksella ei ollu jännitteitä. On toisen tavat jo oppinut tuntemaan.
Viikko aivan erilaisessa ympäristössä meni mukavasti. Sää ei ollut siellä mikään kuuma. Tuulta ja viileyttä riitti. Mutta, keskipäivällä paistoi aurinko lämpimästi.
Retkiä tehtiin, levätiin ja syötiin hyvin. Siitä oli meidän loma tehty.
Kummatkin totesimme, että viikko on ihan riittävä. Mie varsinkin ole vähän huono lomailemaan kodin ulkopuolela montaa päivää. Yleensä yksi - kaksi yöseutua on ollut riittävä.
Tässä sitten kuva, mie ja Punainen meri :)
 

Tänään sain niin hyviä uutisia, että se päihittää monet lomat ja monta monta muutakin asiaa. Kuusi vuotta on sairastumisestani syöpään ja tänään sain luvan jättää kontrollit taakse. Monta jännitystä on ollut matkan varrella. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tulee. Mutta, nyt iloisin mielin eteenpäin elämässä. Olemalla kiitollinen ja nöyrä. Syöpä on sellainen sairaus joka ei "kunnioita" ennusteita eikä aina hyviäkään hoitoja.  Lähtötilanteeni ei ollut lohdullinen silloin aikanaan, mutta varmasti monet rukoukset ja hyvä hoito on kantaneet.
Nauttimaan aurinkoisista talvipäivistä...