Nyt voi sanoa, että on syksy. Sen verran keltaisen,ruskeaaa lehtisadetta ilmassa. Varsinkin sateettomat päivät on siedettäviä.
Paljon en ole viimeiseen viikkoon jaksanut ulkona nauttia säästä. Iski se syksy flunssa sitten ihan viimesen päälle. Pienetkin sisäaskareet pistää hien pintaan ja alkaa mahoton korskuminen. Kärsimättömänä odotan paranemista. On joutunut jumpat ja humpat väliin jättämään.
Mutta, on ollut aikaa seurata tv.n ja lehtien, netin, vaalikeskusteluja ja muutakin sen ympärillä olevia uutisia. Kuka sano, mitä sano, kuka lupas, mitä lupas. Kuka syytti, ketä syytti jne....
Kantaa en asiaan sen kummemin ota. Se vaan totean, että ällöttää ne ehdokkaat jotka lähtee pessimistisesti omaan kampanjaansa. Ei tulisi mieleenkään äänestää ehdokasta, jonka vaali"valtti" on itkeä ja marista kaikesta. Ehdokkaana olo vaatii hyvää itsetuntoa, tulevaisuuden näkemyksiä, toivoa, valmistautumista kovaan työhön, järjen käyttöä eikä se lievä "kovapäisyyskään" ole pahasta.
Tsemppiä vaan kaikille ehdokkaille.
Olin eilen illalla tilaisuudessa missä ei muuten puhuttu vaaliasioista. Tohmajärven kirkossa Petri Laaksosen konsertissa. Oli niin kaunista kuultavaa. Oli myös ilo nähdä, että kirkkoon oli tullut paljon ihmisiä kuuntelemaan Petriä. Tunnelma oli kaunis ja herkkä. Onhan Petrin laulut koskettavia.
Samalla kävin myös isän haudalla. Siellä vielä kesäkukat olivat ihan kauniit. Lämmöllä isääni ajattelin. Tulee se lapsuus mieleen ja ne ajat joilloin ei näitä vaivoja ja kolotuksia tunnettu :)
Tässä veli Tuomon ottama kuva lapsuuden kodin pihapiiristä. On muuten hieno syyskuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti