On menossa tämä vuoden pimein aika. Sitähän kestää sitten siihen saakka kunnos lumi tulee maahan. Toiveissahan on, kun katselin maaseuduntulevaisuuden pitkää sääennustetta, niin ensiviikon tiistaina näyttäs pakastuvan. Toivoen luntakin saadaan.
Olen tänä syksynä noudattanut ohjeita miten pimeyttä vastaan "taistellaan". Olen ahkerasti popsinut D vitamiini tabletteja ja myös sitä omegaa. Annostukset olen ottanut reippaanlaiset. Asiantuntijathan kirjoittelevat, että Suomessa suositukset ovat liian alhaiset. Sitten olen luopunut vain "kynttilän valossa" olemisesta. Elikkä valoja paljon. Siihen on syynä myös sekin, että näkö on iän myötä heikentenyt. Energian säästöä ainakaan valojen käytössä ei tarvii säästää näin pimeän aikaan. Myös asenteen muokkaaminen on yksi konsteistani. Pyrin etten voivottelisi, että onpa pimeetä, voi kun on harmaata jne.
Näillä pikku konsteilla olen kyllä "selviytynyt" ihan kohtalaisesti. En tunne mitään erityistä syys väsymystä tms. Olen etsinyt niitä hyviä puolia tälle vuoden ajalle. Eipähän pölyt ja pesemättömät ikkunat näy (jäi pesu syksyllä kesken :) ). Autoa ei tarvii johdon päässä pitää aamuisin. Sähkölämmityksessä on säästänyt. Ja mikä hauskinta, meillä voi kattilaan noutaa tuoreet perunat pellosta. Mitä niitä nyt olisi kellariin laittanut, kun parhaiten maassa säilyvät.
Että, tämmöistä tänä aamuna klo. 6.07
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti