Nettitikun avulla

Onneksi on tämä nettitikku. Mitenkähän sitä selviäisikään, jos on yhteydet poikki? Myrsky, lumi ym. sää muutokset on jonkin verran olleet riesana meilläkin. Ongelma on kuitenkin ollut siedettävä, kun ei ole enää lehmiä navetassa. Siihen aikaan, kyllä sähkökatkokset oli rasittavia. Mutta, tälläkin hetkellä ei toimi langaton nettiyhteys. Vikaa en tiedä missä,  mutta  tikulla pelaa.
Kyllä sitä on tullut riippuvaiseksi tästäkin nettiyhteydestä. Aamu alkaa aina kahvikupposella ja päivän uutisotsikot selaamalla, sitten sähköposti ja tietysti facebook. Pankissaki pitää kurkata, jos joku ois vaikka "taikonu" summan rahaa yllättäen tililleni. Ilmankin tätä yhteydenpito vois päivän pari pärjätä, mutta vois se olla vaikeeta. Sitähän ois ihan uutispimennossa. Mitä kaikkee niille facebook kavereillekkin on tapahtunu, eikä tietäis mitään, eikä vois "tykätä" tai komentoida, heh.

Päivien aiheena on nyt tulevat peressan vaalit. Vaikka niistä on puhuttu ja ehdokkaat olleet selvillä jo jonkin aikaa. Tuli minulle ihan yllätyksenä kuitenkin, että jo tässä kuussa? Mie ajattelin, että kyllähän tätä keskustelua, mainostamista, ym. hösäkkää kestää pidemmän aikaa.
Yhdet vaalikahvit olen juonu, mutta hernerokalle en ole "osunut". Eduskuntavaalien alla oli kyllä paljon paremmat tarjonnat. Johtuu kyllä varmaan siitäkin, että oli jonkin kerran itekkin kestittämässä, hih.
Keskustan vaalijuhlassa Joensuussa olin paikalle, seisomapaikalla vaan, oli sen verran tungosta. Näitä vaalijuhlia olen kyllä käynyt jo -70 luvun lopulta saakka. Siis, umpikepulainen :), kyllähän työ sen tiijätte. Siitä kuka tulee presidentiksi ja kuka seisoo hänen rinnallaan puolisona, en ota niin painetta. Annan oman ääneni Paavo V.lle. Olin vielä "alkumetreillä" epäilevällä kannalla Paavon suhteen, mutta mies on kokenu ja viisas ja pidän hänen arvomaailmastaan, joten päätös on siinä. Muistaakseni Paavoa olen viimeksi äänestänyt eurovaaleissa, ja läpi meni.
Kun nämä presidenti vaalit on käyty päästään sitten kuntauudistuksen "kimppuun" ja otan sitten kantaa asiaan. Vaikka mielipiteeni ei vaikuta millään lailla, saahan sitä kantaa ottaa. Pistetäänkö niitä hynttyitä yhteen väkisin vai väsyttämällä.
Nyt lumen lumentiin....

Joulun alla.

Se on asenteesta kiinni, onko kiirettä. Olen nimittäin asennoitunut kiireettömään jouluun. Sehän käy helposti kun ei ota mitään "pakko tekemistä".
Joulukortit lähetän tylsällä tavalla s.postina, tekstiviestinä ja facebookissa toivotellen kaikille kavereille, Hyvää Joulua.
Joulun ruuat suurimmaksi osaksi saa kaupasta aaton aattona. Lukuunottamatta muutamia joulunherkkuja joita itse valmistan pikkuhiljaa tässä viikon aikana. Joulusiivouksesta ei tarvitse stressata, koska huushollissa on remonttia menossa, joten se olisi turhaa. Kun vielä on itse joulun pyhät töissä, niin stressitön joulu on "valmis".
Joulumielen saa kauneimista joululauluista Tohmajärven kirkossa ja myös tärkeänä, että Mikko ja Tuuli tulevat tänne kotipuoleen.
Kinkku on varattu Juhan kaupasta ja piirakan syvän kiehuu hellalla. Näistä asioista se joulu koostuu minulle.

Marraskuu lumen huntu?

Muistan alakoulusta vielä runon vuodenajoista. Alkoi näin, tammikuu turkki päällä, helmikuu järven jäällä, maalikuu hanki hohtaa...jne. Marraskuu kohdalla oli lumen huntu.
Toiveissa olisi lähipäivinä saada valkea peite joka kyllä valostuttaisi tätä pimeyttä. Positiivisesti on ajateltava tätä pimeyttäkin. Miulle se merkitsee, ettei tarvitsi olla niin tehokas. On vähemmän tunteja käytettävissä päivän "punnerruksiin", neljän jälkeen iltapäivällä voi huoletta heittäytyä vapaalle. Kuka se pimeellä mitään näkee tehä?
Tänään lähden haistelmaan ensimmäisiä joulun tuulahduksia Metro tukkun jouluun. Sielä on varmasti esillä monenlaisia jouluherkkuja ja joulun tavaroita. En kotiini kovin paljon jouluhössötystä milloinkaan laittele enkä ostele. Ihan perinteisillä kinkkukuvioila mennään. Mutta, mielellään mie sitä katselen ja kuuntelen, kun muut ovat laittaneet. Kaupoissakin on ihan mukavaa kierrellä ja katsella joulun tavaroita ja koristeita. Kun ei ole kiire eikä paineita suuremmissa määrin hankintoihin.
Viime viikolla piipahdin Helsingissä Siellä tulee käytyä tosi harvoin ja vähän harmitti, ettei Stocmannin jouluikkuna ollut vielä valmis. Olen sen muutaman kerran nähny ja on ollu hieno.

Että, joulu tulisi nopeammin aloitettiin meillä vähän remonttia. Jo kuvittelen itseni ensi kesänä ulkoterassille päivää paistattamaan ja viihtymään. Elikkä rakentamista ulkona ja sitten vähän sisälläkin. Suuremmista remontoinneista sisätiloissa on jo aikaa yli 20 vuotta. Tuskin jouluksi valmiiksi saadaan, joten ei tarvii siivous stressiä ottaa vielä.

Joulukinkusta tuli mieleen, että sehän on sitä karppaajien ruokaa. On tänän päivän muoti- ilmiö, vaikkakin todellisuudessa se on pieni prosentti ihmisä jotka karppaa. Kerrottiin ainakin eilisessä ruokailta lähetyksessä tv.ssä. Mielessä on käynyt ja olen kokeillutkin, mutta huonoin tuloksin. En kyllä kahta päivää pidempää jaksa olla leivättä ja jossain se kuitenkin miulla lipsuu. Eipä ole sitten laihdutus tuloksia tullutkaan ja on välillä niin pulska olo. Vaikeahan se on tietää onko se hyväksi vai pahaksi. Pelotellaan sydäntauti kuolemilla ym. Mutta, uskon siihen että ei kai ole haitaksi jos sokeria ja valkoisia viljoja välttelee. Mutta, ihan läskillä ja kananmunilla jos mennään, se epäilyttää. Nyt pitää karppauksiin tms. keskittyä vasta tammikuussa, mitä sitä ennen jouluherkkuja?

Vieläköhän tähän blogipäivitykseen "umppaisi" kuntapolitiikkaa. En aijo olla jälkiviisas enkä lähteä menneissä mässyttämään. Tietysti en ole mikään kuntapäättäjäkään, mutta mieltähän ja pohdintoja saa olla.
Nyt on sitten veroporsentit päätetty ja toinen toisensa arvosteltu valtuustoissa ja hallituksissa. Olisi niin mukavaa jos verot olisi alhaalla ja palkat ylhäällä. Mutta taitaa olla että molemmista on tingittävä. Missään ei varmasti ole sitä "löysää" rahaa ja joka kivi on käännettävä kun talousasioita mietitään. Toivottavasti vaan kunnan päättäjät ovat päätöksissään kaikkien kuntalaisten parhaaksi. Ettei tule sitä "omaan pussiin" ajattelua. Ei käy niin että, koiraveron nostoa kannattaa ne joilla ei ole koiraa ja taas päinvastoin, heh.
Kuntaliitoksen puolesta tai vastaan on mieltä monta, itsellänikin. Olisihan se hienoa, jos mahdollista pysyä itsenäisenä kuntana ja kaikki olisi niinkuin ennenvanhaan. Mutta, siihen mahdollisuudet heikkenevät koko ajan. Keksi-Karjalan yhteinen kunta ei hullumpi ajatus, olisiko se Kitee tai muu, nimellä ei väliä. Mutta, miten sinne päättäjiin ja asioiden hoitajiin saataisiin sellaiset henkilöt, jotka pystyisi rakentavassa ja yksituumaisessa hengessä rakentamaan suurkuntaa. En usko oleven sen onnistumiselle estettä, kun vaan kaikilla yhteinen päämäärä. Kehittyvä Keski-Karjala.

 rakennusprojektimme alkuteköissään.

Hups, ajan kulua.

Edellisestä tänne kirjoittelustakin on aika rientänyt. Mihinkähän se vaan katoaa? Kesä meni helteen kanssa kilvoitellessa. Olikin niin ihana, oikea kesä. Harrastin vapaa-ajat lammella uimapatjalla lillumista. Lapsia kutsuin kylään ja uimaan, ei olisi niin lapselliselta meikäläisen touhut näyttäny.
Mutta, nyt ranta on hiljentynyt, vesi viilentynyt ja uimapatjasta ilmat kadonneet.
Surullisilla uutisilla on tämä viikkokin vierähtänyt. Lento-onnettomuus Venäjällä on ikävä asia. Monia nuoria ihmisiä menehtyi. On surevia perheitä paljon. Kyllä tuntuu pahalta. Samoin nuoren tytön löytyminen hukkuneena Tampereelta. Tietysti oli onni että ruumis löytyi, mutta ikävä asia, että näin piti käydä.
Mielellään katson ja seuraan päivän uutisia ja ajankohtaisia ohjelmia. Mutta, joskus tulee mieleen, että eikö mitään positiivista? Eikö koskaan uutisoida mitään hyvää tai onnistumisia.Tietysti onhan esimerkiksi urheilussa niitä hyviä uutisiakin, vaikka MM kisauutiset ei Suomen kohdalla edes olleet sitä. Kymppi uutisten loppu kevennyksessähän on aina joku positiivien "uutinen", että katsojille jäisi hyvä mieli. Vaikkapa sauna rakennettu Ladan katolle tms...Se ei kyllä riitä.
Voihan se olla niinkin, ettei niitä hyviä uutisia sitten ole? Tai ne ei kiinnosta ihmisiä. Politiikassakin kerrotaan uutinen uusista päätöksistä tai suunnittelmista, ohjelmista ym. Se on sitten hyvä uutinen joillekkin ja huono sitten taas toisille.
Nyt kun uuden hallituksen linjauksia seuraa, niin uutiset, uudistukset on hyviä joillekkin. Mutta, itse koe täällä maaseudulla asuvana, ettei ne ole mitään hyviä uutisia.
Verotusta kiristeteään ja se on myös ihan ymmärrettävää. Mutta, se kuka on sen maksumiehenä, ei ole milloinkaan kaikille tasapuolista. Kunnille tullut lisäpaineita.
Kunnissa väännetään taloutta, tarvitaanko kuntaliitoksia, miten hoidetaan palvelut, koulut, terveys- ja sosiaalipalvelut? Miten olisi kaikille saatavilla tasapuolisesti kaikkea?
Ei ole helppoa kuntapäättäjilläkään. Valtion rahakirstut vaan tiukentuu kuntakassaan.
Vertasinkin kuntatalouden hoitoa yksi päivä ystävälleni. Kunta on kuin perhe. Siinä on vanhemmat ja liuta lapsia. Vanhemmat päättä ja lapset hoidetaan ja heidän toiveitaan toteutetaan mahdolliskuuksien mukaan.
Pakolliset menot hoidetaan, parhaalla ja monesti edullisimmalla tavalla. Ylimääräisiä toiveita sitten täytetään mahdollisuuksien mukaan. Perheessäkin voi tehdä hyviä ja mukavia asioita, jotka ei välttämättä aina tarvitse rahaa. Mitähän ne voisi olla kuntapuolella? Tässä tulee mielen se yhteisvastuullisuus. Kolmansien sektoreiden toiminan tulemista mukaan kunnan palveluihin puhutaan paljon. Mutta, sitä ei ole tarpeeksi tuotu esille, eikä kehitetty. Tänäkin päivänä heidän toiminta antaa paljon hyviä toimintoja kunnissa. Miusta olis tarpeellista että ne palvelut koottaisiin ja tiedotettaisiin mitä ne on ja myös kehitettäisiin, mitä kaikkea vielä olisi mahdollisuutta tehdä. Heidän tuomat toiminnat eivät ole saaneet mielestäni täyttä arvostusta eikä ole otettu tarpeeksi huomioon.
Tässäpä vähän mietteitäni perjantai aamuna...

Hai saappaat.

Olinkohan vähän turhamainen, mutta kun halusin ja tarvetta oli. Siis hankin aivan netin kautta itselleni hai kumisaappaat. Saappaat jotka oli todella suositut 70 luvulla. Ihastelin niitä ensiksi Sokoksen kenkähyllyssä, mutta mikään väri ei ollut mieleen. Sitten, surffatessani netissä, löysin ihanat oranssit. Maksoihan ne enemmän kuin Tokmannin kumpparit, mutta onhan nämä Nokialaiset ja oranssit. Sitä en tiedä kestääkö nämä Nokialaiset sitten yhtään sen pidempään kuin jotkut halppis kummarit nykyään. Kuitenkin on mukavaa ulkoilla rapaisilla pihoilla nyt huoletta sukat kastumatta.
Nyt, kun kumpparit ovat minulle vain "herrastelu" kengät voi vähän niillä fiilistelläkkin. Silloin kun viellä oli lehmät ja työtä navetalle, oli turvakengät tarpeen ja ne jalassa en kylille lähtenyt.
.
Kumppareilla äänestämään...
Ennakko äänestys on alkanut, kuulema aivan samaan tahtiin kuin edellisissäkin vaaleissa. Tänään annan vaalikyydin vanhemmilleni. Oman ääneni tiputan Värtsilän äänestyspaikalla. Äänestysaluita on yhdistelty, joten paikka on meidän kylälle uusi, joten pitäähän sitä käydä katsomassa miten asiat on hoidettu siellä.


Ehdokkaat on ahkerasti kiestäneet maakuntaa ja olleet esillä toreilla, messuilla, ollut paneeleita, vaalitiaisuuksia ym. Myös sanomalehdet on mainoksia pullollaan. Varmasti jokaiselle löytyy sopiva ehdokas. Äänestäjät varmasti paneutuvat edokkaan "sanomaan".
Tänään aijon käydä vaalikahvit nauttimassa Keskustan vaalituvalla ja tarjookohan ne kahvia tai jotain Kokoomuksen korvakahvilassa. On ukavaa keskustella ihmisten kanssa mitä kuuluu tämän päivän Suomelle ja mitä siltä odotetaan.
Oman edokkaani jo lukijat tiedättekin 31

Maaliskuu

Maaliskuu kohta puolessa välin ja ikkunasta ei näy kuin nietokset. Taitaa nekin tänään vaan kasvaa, vai liekkö entisen lumen "surmaksi".
Kovasti lupailin suksille nousevani tänä talvena, mutta se on vaan jääny. Paljon on hyviä selityksiä, ei löydy monoja, eikä taida niitä suksiakaan, pakkasta tai sitten ladut tukossa, tuulee, tai ei oo aikaa. Mutta, enpä moisesta ota sterssiä. Muuten kyllä olen löytänyt mukavan harrastuksen työpäivän päätteeksi. Käyn uida polskuttelemassa. Se on ihan hauskaa.
Nyt olen jo mielenkiinnolla alkanut seurata eduskuntavaaleja. Vastaillut vaalikoneisiin (ehdokas selvillä) ja lueskellut ehdokkaiden ajatuksia. Asioita joiden takana ovat ja joissa näkevät parannuksia ja muutoksia. Huhtikuussa sitten kansalaiset uurnilla valitsee uudet kansanedustajat. Näinhän se on, että äänestämällä voit vaikuttaa, myös sanonta, äänestämällä voit valittaa, pitää paikkansa. Monen tutun olen kuullut sanovan, että kyllähän sitä pitää käydä äänestämässä, voi sitten myös valittaa asioista. . Omalta ehdokkaalta odotan, tärkeimpänä asiana sitä että myö täällä maaseudulla voidaan asua ja saadaan tasapuoliset peruspalvelut, esim, mitä pääkaupunki seudulla. Sitten, muita palveluita, esim. harrastepalvelut ei voidakkaan yltää samalle tasolle.  Viihdyn kuitenkin täällä maaseudulla, vaikkei sitä musiikkitaloa olekkaan lähitienoilla. Kun, tässä alan miettiä, mitä asioita minulla täällä ei ole, mitä jossain kaupungeissa on, ei muuten tule mieleen. Ja pääseehän sinne kaupunkiin. Tietysti pitkien välimatkojen vuoksi auton käyttö on välttämätöntä. Auton pito kyllä rasittaa lomakkoa.Vaakassa on kuitenkin niin paljon muita hyviä asioita mitä minulla on ja mitä ei olisi asusessani esim. pääkaupunkiseudulla.
Mutta, en nyt suuremmin käy tässä politikoimaan, sen jätän osaavimmille henkilöillle. Eikä miusta olisikaan politiikassa mukana olijaksi. En jaksa sellaista ajojahtia. Oleelliset asiat unohtuu ihmeellisten vänkyttämisten ja jahtaamisten alle. Arvostan maltillista politikointia. Asiat asioina ja keskustelevina. Henkilöt ovat tekemässä asioita yhteiseksi hyväksi eikä toisten "kiusalla". Mikä valitettavasti monesti tulee mieleen.
Asiaa

Ystävänpäivä

Ensi viikolla vietetään ystävänpäivää. Siis, oikein vietetään. Montako vuotta tätä päivää on oikein viettämällä vietetty Suomessa. En muista että, montakaan tai monta kymentä ainakaan. Minua henkilökohtaisesti vähän ällöttää koko päivän viettäminen.
Jokainen päivä on ystävänpäivä. Tietysti onhan niitäkin päiviä joskus, että ihan oman napansa ympärillä pyörii. Onneksi ei montaa vuodessa. Itse ainakin tunnen niin, että jokaisen vuoden päivänä minulla on aikaa tai ainakin ajatusta ystäville.
Ystävänpäivästä hyötyvät tietysti kaupat, varsinkin kukkakaupat, postit, teleoperaattorit jne... Tai eihän sitä enää kortteja ihmiset jaksa postissa laittaa, liian suuri vaiva. Eikähän enää viestejä kannata naputella tai laittaa ystäviltä tulleita runonpätkiä eteenpäin kännykällä. Paljon helpommalla pääsee kun päivittää facebookin "seinää"  Hyvää Ystävänpäivää kaikille. Siinähän se menee helposti monelle sadalle ystävälle, toivotukset.(heh)
Se miten muistaa ystäviä täytyy tulla ihan luonnostaan. Eikä sitä mielestäni pidä kutsua erikseen muistamiseksi. Minulle ystävät on sitä, että jaan heidän kanssaan asioita. Iloja ja suruja. He ovat aina elämässäni, eikä missään reservissä odottamassa, että kun on se hetki tai päivä jolloin on aikaa heille. Minulle ystävät on olleet elämässäni niin suuressa arvossa, että ei tosikaan. On ollut hetkiä, että omat ilot ja surut on  jakamalla heidän  kanssaan helpottaneet tai sitten tuntuneet aidoilta. Oi, työ miun ystävät, olette niin tärkeitä miule.
Enkä mie nyt mitenkään vastusta sitä ystävänpäivän viettoakaan, vaikka alussa tuossa sanoin ällööväni. Tietysti pitää muistaa ystäviä lahjoin ja kortein, syödä vaaleanpunaisia leivoksia jne.... Mutta, jos työ miun rakkaat ystävät jostain syystä, ette miulta lahjaa tai kukkakimppua juuri tänä päivänä saa. Nii se ei tarkoita, ettei oltaisi ystäviä.
 Naistenpäivä on sitten asia erikseen... :) Vai mitä, kaikki naiset?