Hyvää Joulua

Toivotan Hyvää Joulua kaikille .
Olen laiska blogin päivittäjä ollut viimeaikoina. Ehkä yksi syy on facebook. Siellä tulee arjesta ja juhlasta kerrottua ja päivitettyä "seinäänsä", joten ihmiset jotka on siellä kavereitani tietää kuulumiseni, mielipiteeni, tapahtumani.
Joulu menee rauhallisesti kotosalla, aattona olen vielä töissä jouluherkkuja tarjoamassa asukkaille hoivakodilla. Siellä varmasti saan sen joulumielen. On niin liikuttavaa olla läsnä kun ikäihmiset rauhoittuvat joulun viettoon. Se taito taitaa meiltä unohtua monesti.
Joulun lahjatoive on minulla, että ihmiset saisivat viettää Joulua rauhassa ja rakkaudessa.

Valoa pimeyteen

Valo jota nyt tarvitsee tähän pimeään aikaan on ihan konkreettinen sähkö- ja kynttilänvalo. Sähkövalo auttaa toimintaan pimeällä ja kynttilävalo antaa taas tunnelmaa. Joten lyhdyt olen ripustanut kuisteilla ja Tokmannin tarjouserät öljykynttilöitä on hankittu. Reke laittelikin led lamppuja korillisen, että ulkovaloja raaskii pitää päällä. 

Mihinkään kansalaisopiston ryhmään en ilmoittautunut, ai niin yhteen kyllä, mutta siitä sitten myöhemmin. Se ryhmä ei ole vielä aloittanut kokoontumistaan. Monena syksynä innokkaana aloitin aina, milloin mitäkin humppaa tai jumppaa, siinä ne sitten vaan unohtuivat jouluun mennessä. Sellainen harrastaminen sopii minulle missä ei ole tiettyjä päiviä ja kelloaikoja. 

Yksi harrastus on ollutkin tämän  maailman menon seuraaminen esim . netistä, lehdistä, tv.stä, kirjoista, radiosta…. Siihen kyllä saa aikaa menemään. Ystävä antaa minulle aika-ajoin luettavaksi aikakausilehtiä, hänelle niitä tulee ja varsinkin äidilleen. Siinä saa sitten monta iltaa kulumaan ja ”uutiset” siellä on tosi tosi tarpeellisia. Joskus tuntuu että, tietoa ja tietämystä tulee ihan liikaa. Vai onko niin, ettei pysty enää käsittelemään tai suodattamaan kaikkia maailman uutisia. Varsinkaan tämän kotimaan uutisointi, Aueria, natsitervehdyksiä, Kataista jne… ei jaksa. Ihan tarpeeksi on seurata näitä paikkakuntien uutisia. Niitä onkin mukava seurata. Myös on mielenkiintoista, että kunnanjohtaja ja Tohmajärven kunta on facebookissa ja näin kunnan asiatkin tulevat lähemmäksi kuntalaisia. Joskus jopa valtuuston ja hallituksen kokouksista luottamushenkilöt päivittävät tuntojaan. Kohtahan mennään siihen  että ,päätöksiä voisi tehdäkkin sosiaalisenmedian kautta, pääsisi suurempi joukko mukaan osallistumaan ja tuomaan esille mielipiteensä. Uskoisin, että sieltä somen kautta voi kunnan profiiliin kertoa ideoita ja epäkohtia tms.

Nyt on vähän kantaa minunkin otettava kunnan asioihin tavallisena kuntalaisena ja ihmetellä konsultin ottamista, ei sitä että hänet palkataan, mutta tämä ajankohta. Mietin, että jos nyt tehdään budjetti ensivuodelle ja sitten konsultin esitys valmistuisi vasta ensivuoden puolella. Niin miten budjetti laaditaan? Onko se 400 000 euroa jo siihen budjettiin ”kirjattu” ja sen konsulti sieltä jälkikäteen karsii , vai? En tiijä mie mutta ehkä asia selviää vielä, kun vaan maltan.:)

 

Nyt viikonlopun suunnitelmissa on kota-aterian valmistaminen  Sosnovyi Borista tuleville kunnan vieraille. Sunnuntaina sitten mennään ystävien kassa tutustumaan Silkkipartion Taidevaellukseen Rääkkylään.  Tiedossa oikein mukavaa tekemistä.

ei kesällä kerkkii...

On blogin kirjoittaminen jäänyt unohuksiin, kun kesä tuli vauhdilla ja kyllä tätä piisaakin.
Onpa ollu mahtava vihreydeltään, tuoksuiltaan ja säältä tämä kesä. Nyt ei auta nurista.
Äidin luona käydessä Riikolassa ajelin sitä kylätietä ja niitetyn heinän tuoksu tuli ihan autoon sisälle. Herätti se niin hyviä, mutta myös hikisiä muistoja. Oli siinä urakkaa kun yhdessä Riikolassa taloissa heinällä oltiin. Oli kuitenkin paalien keruuta (pikkupaalien), sehän oli lasten, nuorten ja naisten hommaa. Sitä ei sitten kestäny ihan yksi tai kaksi päivää. Keli oli toki kuiva ja usein helteinen. Vaikka se oli väliin raskastakin niin mukavaa se oli isommassa porukassa, useammalla traktorilla ja peräkärillä. Nyt ei ole heinän tekoa, eikä kykenisikään.

Kaurilassa taas tapahtuu kulttuurillisia juttuja heinäkuun aikana. Kylätalolla on potsigrilliä, sota-aika valokuvanäyttelyä, Marketan kokoama kyläkuvina näyttely, koulumuseo on auki yleisölle, Helismaan lauluiltaa... Oikein on toiminnan "puristus" kuukausi. Mutta, heinäkuussahan ne ihmiset liikkuu ja ollaan vapaalla. Tulkaa käymään Kaurilassa.

Minulla itselläni vähän vauhti hiipui. On noita nikama,nivel,lihas vikoja sen verran, että pitää ottaa väliin taas rauhallisemmin. Kroppa muistuttaa kun pää vetää...
Kaikille teille lämmintä loppukesää.

Nytkö jo kesä?

Rakkain harrastukseni, polskuttelu Isosyvä lammessa on alkanut.
Olen nyt jo monena päivänä käynyt uimassa ja rantasaunan löylyissä ja se on niin ihanaa.
Kun on kyseessä pieni tummavetinen lampi niin vesi siinä lämpiää nopeaan auringosta.
Kesä on tullut. Kohta kukkii esim. tuomi ja omenapuut. Parasta vuodenaikaa. Ei vielä häiritsevästi hyttysiä tai muitakaan ötököitä.
Kesälle on suunnitelmia, mutta ei niinkään mitää ihmeellisimpiä lomamatkoja, vaan tavata lomalaisia.
Kaurilan kylätalolle on kesällä suunnitteilla Potsigrilliä, näyttelyä, kesäkahviota ja pientä aittapuotia.
Näissä merkeissä sitten kesä meneekin.
Iso ponnistus tulee olemaan makkaragrillin ääressä touhuaminen Susirajan Erämessuilla, viikko ennen juhannusta. Se vähän jännittää miten saa hyvin organisoitua kolmen päivän makkaranpaisto urakan messuvieraille.
Tervetuloa ihmiset tutustumaan näyttelyyn ja tapahtumiin Kaurilaan.

Simat sipiää

On luvattu kylmää ja hyisevää vappusäätä. Onko uutta? Eikös se ole vähän niinkuin vakio. Mieleen tulee vappu 2000 luvun alkupuolelta. Olin Mikon ja muun yleisurheilu porukan mukana Portugalin leirillä. Vappupäivää vietettiin Espanjan puolella, istuttiin jossain ulkoilma ravintolassa pitsalla tai jotain. Viesti tuli Suomesta ystävältä, "Räntää tulee laakana, Hyvää Vappua"
Yksi muisto on myös nuoruus ajan vappun vietosta. Kiteen Kasino, tanssilava avattiin aina vappuna. Sinnehän oli päästävä, äiti pakotti laittamaan talvitakin, koska oli vielä lunta maassa ja keli oli kolea. Arvatkaa oliko kellään muulla talvitakkia?
Vappuna on myös otettu siemenperunat itämään. Tästäkin tulee muisto sieltä nuoruus ajoilta. Oltiin veli poikien kanssa varauduttu, että kun vappupäivä ja koulustakin vapaata, niin tässä vähän kuin lähetään kylille pyörimään. Isä ja äiti järjestivät yleensä silloin perunakuoppa projektin. Elikkä lajiteltiin perunoita itämään. Joskus vähän purnattiinkin, että on pyhäpäivä. Siihen isä tokaisi, että tämä ei ole mikään pyhäpäivä, menkää vaikka maitohuoneen seinältä meijärin kalenterista kahtommaan, onko merkattu punasella. Elikkä päivä ei ole ollut sen kummaisempi muiden arkipäiven joukossa. Lukuunottamatta niitä Kasinon avajaisia.

Vappu on kevään juhla ja sitä ihmiset juhlikaa. Ehkä se vaan viljeliä perheissä ei ollut aina juhlamieltä, kun juuri siihen aikaan paskan levitys ym. peltotyöt alkoi painaa päälle. Myös pientä hermostuneisuutta, olihan esillä vuoden tärkein aika, kylvyaika.
Tämän vuoden vappu minulla on aika munkki ja sima keskeinen. Sillä olen työpaikalla tiistaina luvannut leipoa iisoon kasan munkkeja ja jatkan sitä vielä kotona.
Tietenkään en ite niitä syö, nehän lihottaa... :)

Päivä kerrallaan

Olen yrittänyt opettaa itseäni elämään, päivä kerrallaan.
Ajatukset, huolet ja suunnitelmat, kun on aina seuraavassa päivässä, viikossa, vuodenajassa, vuodessa.
Aivot ottaa paljon isompaa "kierrosta" mihin keho pystyy, heh.
Tätä opettelua teen kävelylenkillä ollessa. Yritän keskittyä siihen hetkeen, ajattelematta mitään muuta, varsinkaan mitään stressaavia asioita. Ei muuten ole helppoa, mutta kyllä siihen oppii.
Tekemällä havaintoja luonnosta, kuuntelemalla lintujen ja metsän ääniä, katselemalla eläinten jälkiä hangella on oiva tapa siihen.
Kokeilin kerran olla sellainen trendikäs lenkkeilijä, laitoin korvanapit korviin ja puhelimen kautta jotain ilmaista musiikkia kuulumaan. Sitten vaan odottelin, että tuolla Muskon tiellä ajaisi jokunen autoilija ja katselisi, että kylläpä se Pirkko sitten niin menevän näköisenä hölkyttelee.
Mutta, ei se ollu miun juttu. Ehkä musiikista saa jonkinlaisen rytmin siihen liikkumiseen, mutta ei siinä kyllä yhtään "pää" lepää.
Metsäpoluilta kun lumet sulaa ja pääsee näitä Kaurilan vaaroja lenkkeilemään on tietysti hyvä laittaa joku pattereilla toimiva radio reppuun soimaan karhujen pelokkeeksi.
Vaikkei miun ongelmat olekkaan niin valtavan isoja, niin pystyy sitä sterssaamaan halutessaan pienistäkin asioista. Vaikkapa jo ensi kesän itikoista. 

On tietysti tärkeää monessa asiassa miettiä tulevaa ja tulevaisuutta. Nyt on mm. Suomen hallitus miettinyt, tehnyt päätöksiä ja suunnitelmia miten hoidetaan maan asioita tasapuolisesti ja kaikkia palvelevasti. Miten kansantalous pidetään aisoissa jne.
En muuten ole jaksanut seurata, vai onko niin etten ole pysyny mukana. Kypros, sote, kuntauudistus, osinkoverotus jne. en jaksa paneutua. Vaikka eipä kai se päätöksentekoa paljon muuttaisi.

Kunnan tulevaisuutta mietin ihan sillä, että on huolestuttavaa jos täältä todella alkaa kaikki palvelut kadota jonnekkin, ei muuta ole kuin pankin avainlukulista minkä avulla asioidaan. Vai onko sitä avainlukulistaakaan, kun taitaa pankkikin mennä???
Se että, monet palvelut on  kadonneet jo Tohmajärveltä on mietittävä jotain uutta.
Monet hankkeet ja projektit pähkäävät miten saadaan pysäytettyä tuota rajaliikenteen ihmisvirtaa. Ei ole mikään hokkuspokkus temppu. Tarvitaan niitä riskinottaja yrittäjiä tähän rajan pintaa.
Tärkeintä kuitenkin on se, että aloitettaisiin siitä positiivisesta ja kannustavasta asenteesta. Jos, me ajateltaisiin, että tämä rajan läheisyys ja tässä liikkuva ihmismäärä on  mahdollisuus.
Harmittavaa vaan, kun usein kuulen sen, "ei tähän mittään kannata, Joensuuhun ne ajjaa". Tai jos joku on yritystä suunnittelemassa tai tekemässä, niin valmiiksi jo ollaan kannattamattomaksi teilattu.

Nyt sitten positiivisella ja kehittävällä asenteella huomiseen!

(no niin, huomiseen ne ajatukset karkaa ja siihen muurikkapannuun )

Paaston aika

Kuntoutus on takana päin. Mukava ja liikunnallinen viikko Herttuassa. Paljon antoisampi kuin ensimmäinen viikko marraskuussa. Olin silloin niin kipeä, että monesta asiasta piti jäädä vaan sivusta katsojaksi. Tavoitteisiinkin olin hieman päässy. Tiivistyihän ne muutamaan viikkoon, heh.
Kolmas jakso onkin sitten vasta marraskuussa ja tavoitteet olen luvannut itselleni täyttää.
Nyt sitten kuntoilu on jatkunut melko innokkaasti ja motivoituneesti.
Samoin ruokaremonti on pitänyt.  Siihen on tietysti auttanut se, että Reinon kanssa molemmat katsotaan vähän mitä suuhun pistetään.
Ei ole leivonnaisten tuoksua nyt Ellilän tuvassa ollut pitkiin aikoihin. Luonne heikko niin ei viitsi itseään kiusata. Mikähän muuten on, kun ei ole vieraitakaan pahemmin näkyny??
Laskiaisesta aloitin myös oman "paastoni". Olen kilvoitellut ilman makeita kahvileipiä tai karkkia. Lupa on sitten pääsiäisenä nauttia suklaamunista. Töissä tietysti tulee leivottua makeaa kahvileipää, kakkua ja muuta herkkua. Mutta, tiukasti olen pidättäytynyt eikä se niin vaikeaa ole ollut.
Apuna tähän liikunta/ruokaremontiin käytän kalorilaskuria netissä.
Tämä onkin ollut hauskaa työpaikalla, henkilökunnan ruokailussa ja kahvilla osaan jo laskea montako kaloria kenenkin lautasella on, tämä on pidetty kyllä ihan huumorilla.

Lenkkeillyssä minulla on kaverina Tytti koira ja uusi sykemittari. Teidän, monen ajattelevan, että ei siihen lenkkeilyyn tarvita mitään mittareita. Niin minäkin ennen. Mutta, tämä on minulle yksi motivoiva laite, ihan niinkuin koirakin. Iloisesti se odottaa pääsyä juoksentelmaan tuonne Rutjantielle.
Tähän 9 tien reunamille erehdyin näin talvi aikaan kerran kävellen. Huh, hyvä että hengissä selvisin.
On se liikenne aika hurjaa. Autoa menee lähes yhtä paljon kun Mechelininkadulla Helsingissä.
Tie on kapea ja levähdysalueita, kevyenliikenteen väylää,  tai uratonta pätkää ei ole välillä Onkamo- Niirala.
Mutta, niitä matkailijoitakin joukossa on. Kaikki autot eivät ole bensiinin tankkausreissulla kuitenkaan.

Tämä sitten mieltäni "sytkyttää", mitä matkailuun liittyvää palvelua tähän Kaurilan kohdalle? Me Reken kanssa päivitetään majoitus huoneita kevään aikana joten yöpymistilaa on muutamalle saatavilla kesäkuun alusta, ainakin kesän ajaksi.
Millälailla saisi Kaurilan kylätalolle kesän ajaksi toimintaa, kuka rohkea lähtee yrittämään kesämyymälää, esim. tilatuotteita, wanhaa ja uutta sisustus nippeliä esim. koska siinä on kiva aitta pihapiirissä josta saisi mukavan myymälän. Kahvio, lounasta, näyttelyitä ihan mitä vaan?
Jo facebookissa väläyttelin ideaa, että lähen muurikkalettuja, kahvia ja Vilenin mansikoita myymään tuohon tien varteen. Moni lupas jo tulla letuille. :) Olisipa hyvä jos vaikka tuossa Patsolaan kääntyvän tienhaarassa lammen rannalla olisi mukava levike. Haaveita, haaveita....Mutta, mistäs tietää jos niistä jotain "poikiikin"?

Kyllä miula ideoita piisaa. Mutta, eihän sitä tiedä kun nyt tienpäällä hölkkäilen ajatuksissani, voimaa kasaan kehooni mitä sitä vielä alkaa tapahtumaan.

Väsynyt Tytti lenkin jälkeen.