On blogin kirjoittaminen jäänyt unohuksiin, kun kesä tuli vauhdilla ja kyllä tätä piisaakin.
Onpa ollu mahtava vihreydeltään, tuoksuiltaan ja säältä tämä kesä. Nyt ei auta nurista.
Äidin luona käydessä Riikolassa ajelin sitä kylätietä ja niitetyn heinän tuoksu tuli ihan autoon sisälle. Herätti se niin hyviä, mutta myös hikisiä muistoja. Oli siinä urakkaa kun yhdessä Riikolassa taloissa heinällä oltiin. Oli kuitenkin paalien keruuta (pikkupaalien), sehän oli lasten, nuorten ja naisten hommaa. Sitä ei sitten kestäny ihan yksi tai kaksi päivää. Keli oli toki kuiva ja usein helteinen. Vaikka se oli väliin raskastakin niin mukavaa se oli isommassa porukassa, useammalla traktorilla ja peräkärillä. Nyt ei ole heinän tekoa, eikä kykenisikään.
Kaurilassa taas tapahtuu kulttuurillisia juttuja heinäkuun aikana. Kylätalolla on potsigrilliä, sota-aika valokuvanäyttelyä, Marketan kokoama kyläkuvina näyttely, koulumuseo on auki yleisölle, Helismaan lauluiltaa... Oikein on toiminnan "puristus" kuukausi. Mutta, heinäkuussahan ne ihmiset liikkuu ja ollaan vapaalla. Tulkaa käymään Kaurilassa.
Minulla itselläni vähän vauhti hiipui. On noita nikama,nivel,lihas vikoja sen verran, että pitää ottaa väliin taas rauhallisemmin. Kroppa muistuttaa kun pää vetää...
Kaikille teille lämmintä loppukesää.
