Paaston aika

Kuntoutus on takana päin. Mukava ja liikunnallinen viikko Herttuassa. Paljon antoisampi kuin ensimmäinen viikko marraskuussa. Olin silloin niin kipeä, että monesta asiasta piti jäädä vaan sivusta katsojaksi. Tavoitteisiinkin olin hieman päässy. Tiivistyihän ne muutamaan viikkoon, heh.
Kolmas jakso onkin sitten vasta marraskuussa ja tavoitteet olen luvannut itselleni täyttää.
Nyt sitten kuntoilu on jatkunut melko innokkaasti ja motivoituneesti.
Samoin ruokaremonti on pitänyt.  Siihen on tietysti auttanut se, että Reinon kanssa molemmat katsotaan vähän mitä suuhun pistetään.
Ei ole leivonnaisten tuoksua nyt Ellilän tuvassa ollut pitkiin aikoihin. Luonne heikko niin ei viitsi itseään kiusata. Mikähän muuten on, kun ei ole vieraitakaan pahemmin näkyny??
Laskiaisesta aloitin myös oman "paastoni". Olen kilvoitellut ilman makeita kahvileipiä tai karkkia. Lupa on sitten pääsiäisenä nauttia suklaamunista. Töissä tietysti tulee leivottua makeaa kahvileipää, kakkua ja muuta herkkua. Mutta, tiukasti olen pidättäytynyt eikä se niin vaikeaa ole ollut.
Apuna tähän liikunta/ruokaremontiin käytän kalorilaskuria netissä.
Tämä onkin ollut hauskaa työpaikalla, henkilökunnan ruokailussa ja kahvilla osaan jo laskea montako kaloria kenenkin lautasella on, tämä on pidetty kyllä ihan huumorilla.

Lenkkeillyssä minulla on kaverina Tytti koira ja uusi sykemittari. Teidän, monen ajattelevan, että ei siihen lenkkeilyyn tarvita mitään mittareita. Niin minäkin ennen. Mutta, tämä on minulle yksi motivoiva laite, ihan niinkuin koirakin. Iloisesti se odottaa pääsyä juoksentelmaan tuonne Rutjantielle.
Tähän 9 tien reunamille erehdyin näin talvi aikaan kerran kävellen. Huh, hyvä että hengissä selvisin.
On se liikenne aika hurjaa. Autoa menee lähes yhtä paljon kun Mechelininkadulla Helsingissä.
Tie on kapea ja levähdysalueita, kevyenliikenteen väylää,  tai uratonta pätkää ei ole välillä Onkamo- Niirala.
Mutta, niitä matkailijoitakin joukossa on. Kaikki autot eivät ole bensiinin tankkausreissulla kuitenkaan.

Tämä sitten mieltäni "sytkyttää", mitä matkailuun liittyvää palvelua tähän Kaurilan kohdalle? Me Reken kanssa päivitetään majoitus huoneita kevään aikana joten yöpymistilaa on muutamalle saatavilla kesäkuun alusta, ainakin kesän ajaksi.
Millälailla saisi Kaurilan kylätalolle kesän ajaksi toimintaa, kuka rohkea lähtee yrittämään kesämyymälää, esim. tilatuotteita, wanhaa ja uutta sisustus nippeliä esim. koska siinä on kiva aitta pihapiirissä josta saisi mukavan myymälän. Kahvio, lounasta, näyttelyitä ihan mitä vaan?
Jo facebookissa väläyttelin ideaa, että lähen muurikkalettuja, kahvia ja Vilenin mansikoita myymään tuohon tien varteen. Moni lupas jo tulla letuille. :) Olisipa hyvä jos vaikka tuossa Patsolaan kääntyvän tienhaarassa lammen rannalla olisi mukava levike. Haaveita, haaveita....Mutta, mistäs tietää jos niistä jotain "poikiikin"?

Kyllä miula ideoita piisaa. Mutta, eihän sitä tiedä kun nyt tienpäällä hölkkäilen ajatuksissani, voimaa kasaan kehooni mitä sitä vielä alkaa tapahtumaan.

Väsynyt Tytti lenkin jälkeen.

 

Synttäreillä

Oli ilo olla kutsuvieraissa kun Improtentit viettivät yksi vuotis syntymäpäiviä, lue vielä kerran, i m p r o t e n t i t).
Juhlien toteutukseen oli taitelijaryhmä panostanut kovasti. Tarjolla oli hyvää ruokaa, juomaa, ohjelmaa, muusiikkia, värivaloja, koristeita, savukone (jota ei muuten ennen ole Kaurilan kylätalolla ollut). Mikä tietysti oli illan parasta, että paikalla oli iloisia ja mukavia ihmisiä. Kiitos teille Improt.
Pikkutunneille saakka en juhlissa viipynyt, koska kuntoutusviikko jo mielessä.

Maanantaina se alkaa  Herttuassa Kerimäellä. Tässä on monta asiaa muistettava ennen kun viikoksi poistuu kotoa. Pestävä pyykkiä, pakattava mukaan liikuntavaatetta ja jopa välinettäkin. Toiveena oli, että mukaan otettaisiin sukset tai lumikengät. Minä otan lumikengät, voitelu helpompaa ja en ole suksilla ollut kahteen talveen. Niin, tasapainoharjoitusta hiihdosta en aijo Herttua ohjaajille esittää.
Jännitystä tietysti tuo, että kestääkö Nissanin rottelo ajomatkan ja että miten kovia pakkasia tulossa, jäätyykö auto sinne Puruveden rannalle.

Aivan 0 kuntoisena en kuitenkaan tarvitse lähteä viikon koetuksiin. Jonkin aikaa olen liikuntaa pitänyt yllä. Lähinnä ihan lenkkeilyä ja kuntosalia.
Me saatiin kotitehtäviä ensimmäiseltä viikolta, kun niitä lueskelin niin yksi tehtävä oli, sosiaalisen elämän lisääminen. Huh, huh. Tässä kun on välillä ihan asiat toisinpäin. Yksi tehtevä oli miten elää kivun kanssa. Mutta, se on totta, että siihen tottuu. Jokaisella askeleella selkä muistuttaa vioistaan, varsinkin kun kovilla pinnoilla askeltaa. Mutta, siihen tottuu ja osaa monenlaisella mutkalla mennä eteenpäin ja etsiä sitä helpottavaa asentoa. Mutta, en kivuistani sen enempää, ei se ketään kiinnosta.

Iloa ja surua!
Menneellä viikolla meillä oli perheessä ilon ja surun päivä.
Aamupäivällä meidän rakas ja viisas Juulia koira pääsi sinne "vehmaille metsästysmaille".  Sairaudet  oli syynä tähän. Koiralta jäi kyllä kaksi vuotinen Tytti pentu iloksemme.
Iltapäivällä sitten Mikko ilmoitti, että ovat menneet Tuulin kanssa kihloihin. Se oli tosi iloinen uutinen ja nythän mie olen sitten saanut tytönkin perheeseen. Onnea vielä heille!

Pientä kunta-asiaakin tähän loppuun.
Minä sain eteeni listan siellä synttäreillä johon kerättiin nimi ja osoite. Meteli oli kova ja en kuullut mikä se lista on. Ensiksi luulin että arpajaiset tai jotain. Lista oli katuvalojen saamiseksi Kirkkotielle, Risteeseen saakka. Laitoin nimen, en viitsinyt tuottaa pettymistä niin miellyttävälle kerääjälle. Mutta nyt olen asiaa miettinyt. Vaikka elykeskus olisi asiaa toteuttamassa tarvitaan siihen kunnan rahaakin. Tällä Kirkkotiellä on jo kevyenliikenteen väylä joka antaa turvallisuutta.
Huolenani enemmänkin on tämä 9 tie, jossa on todella mahdotonta jalankulkian tai pyöräiliän liikkua. Kevyenliikenteen väylä valot tai mikä tahansa parannus olisi ihan akuutti.
Mutta nimi on siinä listassa eikä se nyt yöuniani vie.

Kuulumisia tulee sitten Herttasta. Ai, niin voihan se olla että kuitenkin hiihtoa harrastan nimittäin, parketilla hiihtämistä :)


Lumikenkä reitiltä.