tiistai 15. marraskuuta 2011

Marraskuu lumen huntu?

Muistan alakoulusta vielä runon vuodenajoista. Alkoi näin, tammikuu turkki päällä, helmikuu järven jäällä, maalikuu hanki hohtaa...jne. Marraskuu kohdalla oli lumen huntu.
Toiveissa olisi lähipäivinä saada valkea peite joka kyllä valostuttaisi tätä pimeyttä. Positiivisesti on ajateltava tätä pimeyttäkin. Miulle se merkitsee, ettei tarvitsi olla niin tehokas. On vähemmän tunteja käytettävissä päivän "punnerruksiin", neljän jälkeen iltapäivällä voi huoletta heittäytyä vapaalle. Kuka se pimeellä mitään näkee tehä?
Tänään lähden haistelmaan ensimmäisiä joulun tuulahduksia Metro tukkun jouluun. Sielä on varmasti esillä monenlaisia jouluherkkuja ja joulun tavaroita. En kotiini kovin paljon jouluhössötystä milloinkaan laittele enkä ostele. Ihan perinteisillä kinkkukuvioila mennään. Mutta, mielellään mie sitä katselen ja kuuntelen, kun muut ovat laittaneet. Kaupoissakin on ihan mukavaa kierrellä ja katsella joulun tavaroita ja koristeita. Kun ei ole kiire eikä paineita suuremmissa määrin hankintoihin.
Viime viikolla piipahdin Helsingissä Siellä tulee käytyä tosi harvoin ja vähän harmitti, ettei Stocmannin jouluikkuna ollut vielä valmis. Olen sen muutaman kerran nähny ja on ollu hieno.

Että, joulu tulisi nopeammin aloitettiin meillä vähän remonttia. Jo kuvittelen itseni ensi kesänä ulkoterassille päivää paistattamaan ja viihtymään. Elikkä rakentamista ulkona ja sitten vähän sisälläkin. Suuremmista remontoinneista sisätiloissa on jo aikaa yli 20 vuotta. Tuskin jouluksi valmiiksi saadaan, joten ei tarvii siivous stressiä ottaa vielä.

Joulukinkusta tuli mieleen, että sehän on sitä karppaajien ruokaa. On tänän päivän muoti- ilmiö, vaikkakin todellisuudessa se on pieni prosentti ihmisä jotka karppaa. Kerrottiin ainakin eilisessä ruokailta lähetyksessä tv.ssä. Mielessä on käynyt ja olen kokeillutkin, mutta huonoin tuloksin. En kyllä kahta päivää pidempää jaksa olla leivättä ja jossain se kuitenkin miulla lipsuu. Eipä ole sitten laihdutus tuloksia tullutkaan ja on välillä niin pulska olo. Vaikeahan se on tietää onko se hyväksi vai pahaksi. Pelotellaan sydäntauti kuolemilla ym. Mutta, uskon siihen että ei kai ole haitaksi jos sokeria ja valkoisia viljoja välttelee. Mutta, ihan läskillä ja kananmunilla jos mennään, se epäilyttää. Nyt pitää karppauksiin tms. keskittyä vasta tammikuussa, mitä sitä ennen jouluherkkuja?

Vieläköhän tähän blogipäivitykseen "umppaisi" kuntapolitiikkaa. En aijo olla jälkiviisas enkä lähteä menneissä mässyttämään. Tietysti en ole mikään kuntapäättäjäkään, mutta mieltähän ja pohdintoja saa olla.
Nyt on sitten veroporsentit päätetty ja toinen toisensa arvosteltu valtuustoissa ja hallituksissa. Olisi niin mukavaa jos verot olisi alhaalla ja palkat ylhäällä. Mutta taitaa olla että molemmista on tingittävä. Missään ei varmasti ole sitä "löysää" rahaa ja joka kivi on käännettävä kun talousasioita mietitään. Toivottavasti vaan kunnan päättäjät ovat päätöksissään kaikkien kuntalaisten parhaaksi. Ettei tule sitä "omaan pussiin" ajattelua. Ei käy niin että, koiraveron nostoa kannattaa ne joilla ei ole koiraa ja taas päinvastoin, heh.
Kuntaliitoksen puolesta tai vastaan on mieltä monta, itsellänikin. Olisihan se hienoa, jos mahdollista pysyä itsenäisenä kuntana ja kaikki olisi niinkuin ennenvanhaan. Mutta, siihen mahdollisuudet heikkenevät koko ajan. Keksi-Karjalan yhteinen kunta ei hullumpi ajatus, olisiko se Kitee tai muu, nimellä ei väliä. Mutta, miten sinne päättäjiin ja asioiden hoitajiin saataisiin sellaiset henkilöt, jotka pystyisi rakentavassa ja yksituumaisessa hengessä rakentamaan suurkuntaa. En usko oleven sen onnistumiselle estettä, kun vaan kaikilla yhteinen päämäärä. Kehittyvä Keski-Karjala.
 rakennusprojektimme alkuteköissään.