keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Suunnitelma suksille

On mieltäkin valaiseva asia. että päivä pitenee ja valoa saa lisää. Vaikka ei olla vielä helmikuuss, niin mieli on jo keväinen. Vaikka vielähän tässä voi notkahduksiakin tulla. On varmasti tuulta ja tuiskua luvassa ennen kevään koittoa.
Heti helmikuussa jännittelen taas omia terveyden asioita, kun kontrolloidaan miten on syöpä kestäny piilossa. Se on jännitys mihinkä ei koskaan totu. Jos tästä pääsee "puhtain paperein" on mieli kevyt ja tarmoa riittää.  Mitään hiihtolomia ei varmasti ole, ellei nyt muutaman päivän vapaita sellaiseksi katsota. Mutta, se ei ole syynä ettei hiihtämään voisi mennä. Tässä meidän kylällä on latuja joka talon pihasta toiseen ja mukavia metsälenkkejä. Kylällä Matti ja Masa pitävät latuverkostoa kunnossa. Mutta, mites tästä vielä olet hiihtämään lähteny, kun joko pakkasta, tai tuiskua, töissä tai väsyttää. Elikkä vielä on hyvät "syyt" löytyneet siihen, etten ole monoja ja suksia kaivanut esiin. Tuonne kylän pintaan valaistua kiekkoa kiertämään en ole kyllä innostunut. Minulle se hiihto pitää olla nautinto. Eikä tällä kunnolla ja lihastasapainolla (pitkän ajan hiihtämättä) kehtaa sinne latusen tukoksi mennä. Koti kylän maisemat on paraita hiihtomaastoja. Kaurilan vaaroillahan niitä riittää.
Keväälle on myös jännitettävää tulevat eduskuntavaalit. Tiedossahan on että Tohmajärvellä on ehdokkaana Olli Riikonen. Olen Ollin tukiryhmässä ja vahvasti sitä mieltä, että Ollissa on kokemusta ja järkeä kansanedustajaksi. Ollin vaalikampanjan tukemiseksi on myynnissä arpoja. Minulla on myynnissä niitä ja toivottavasti kohtaan arpojen kanssa mahdollisimman monta ihmistä. Arvat maksavat 5 € ja on palkintona, soutuvene, taulu tv, tietokone, akkuporajone, korua, lahjakortteja ym ym. Lisää tietoa www.olliriikonen.fi  (tämä edellinen oli mainos).
Elikkä kevättä kohti hyvät lukijat. Kerron sitten hiihtokokemukseni, kun se on ajankohtainen. Montako monttua kaatumiseni on ladulle aiheuttanut tai onnistuiko voitelu vai pettikö kunto.

maanantai 10. tammikuuta 2011

Niitä näitä ja keihään heittoa

Hyvä mieli, kun Pihtiputaan Keihäskarnevaalit saivat tunnustusta eilisessä Urheilun Gaalassa. Jorma Kinnunen liikuttui (oli arvattavissa), jopa itsellänikin vähän silmänurkka kostui.
Olen noin 10 kertaa ollut mukana Pihtiputaan Karnevaaleilla. Ne on niitä parhaita kesäloma reissuja mitä on tullut tehtyä. Nyt tietysti tämä perheen keihäänheittäjä ei enää vanhempiaan huoltojoukkoihin mukaan tarvitse, mutta ei se estä osallistumasta.  Siellä on aina kesä toisensa jälkeen tavattu tutut keihäsihmiset ympäri Suomea. Kyllä se sen keihäänheiton ympärillä muutama päivä täysin menee.
 Monena vuonna matkasimme sinne asuntovaunun kanssa, mutta eräänä kesänä Sormusten perheen kanssa majoitumme puolijoukkue telttaan, aiheutti hilpeyttä muussa karnevaali väessä. Samaa väkeä sitten kesän aikana tapaa kilpakenttien laidoilla. No, tulipas nyt kesään niin kova kaipuu....
Tulevan kesälomista ei vielä mitään tietoa, että onko sitä vain muutama päivä vai enemmänkin. Olen oppinut ettei elämässä (ainakaan enää) kannata tehdä kovin isoja suunnitelmia tulevaan. Päiväkerrallan ja mielellään nauttien siitä. Tietysti opettajien kesäloma ajat olisi kyllä tosi loistokkaat. Vaikken sitä opettajan työtä niinkään itselleni sopivana näe.
Olen nyt reilun kuukauden ollut uudessa työpaikassa ja olen tykännyt. On hienoa että on saanut suunnitella omaa työtään ja oppinut uutta. Työkaverit on tärkeitä ja henki on hyvä. Vaikkakin näin alussa on työ vienyt ajan ja ajatukset, eipä puolisokaan ole vielä valitellu kun vaimo ei kyhjää kylessä. Tässäpä nyt niitä, näitä. Meinaan muuten suksille nousta tänä talvena, viime talvi jäi väliin. Odotellaan nyt suven jälkeen mukavia hiihtokelejä.